Lapin laulavat jätkät

Aamun ensimmäinen hämärä kajo erottuu jo kämpän ikkunasta. Tupa on viilentynyt yön aikana, ei kuitenkaan liian kylmäksi…mutta sen verran, että kun lämmintä makuupussia raottaa, hiipii viileys iholle. Kiire ei kuitenkaan vällyistä pois ole. Kaminan sytytys ja aamupalan teko joutaa vielä odottaa.

Kaivan puhelimen esille ja laitan 100 päivän reissun soittolistan soimaan. Rauli Badding ja Sorsakosken Topi kertoilevat haikeita tarinoitaan hämärässä kämpässä. Esa Pulliaisen kitara soi hirsiseinissä. Tekisi mieli sanoa, että hivelee hirsiä, mutta se kuulostaisi kyllä liian imelältä. Vaikka pitääkin paikkansa.

Tapsa ja Repe reissussa. Kuvakaappaus YouTube-videolta.

Soittolista jatkuu Tapio Rautavaaran esittämillä biiseillä ja päästään entistä lähemmäksi nykyistä fyysistä ja henkistä sijaintiani. Pohjolan yö, Rakovalkealla, Neljän tuulen tiellä, Lapin jenkka sekä tietenkin Reppu ja reissumies.

Tapsan voisi hyvin kuvitella astuvan koputtamatta sisään kämppään. Löisi turkishatustaan lumet pois ja omaan tyyliinsä toivottaisi “terve tupaan”. Monissa pohjoiseen sijoittuvissa elokuvarooleissaan hän esittikin jätkää, tukkilaista tai metsien miestä.

“Jo vain tuntee ken Lappiin on kulkeutunut
Mitä aiemmin ollut on vailla
Portti kaupungin kunhan on sulkeutunut
Tenho outo on Pohjolan mailla
Siellä lompolo kirkkaana kiiltää
Siellä tunturi pilviä viiltää 
Se on sellainen seutu ja sellainen maa jota ei voi unhoittaa”

Osa näistä Urho Kekkosen kansallispuiston kämpistä on aikoinaan ollut kullankaivajien, helmenkalastajien ja tukkilaisten tukikohtina. Täällä on Suomelle vuoltu keltaista ja vihreää kultaa. Kunnioituksella ajattelen näitä “jätkiä” jotka täällä ympäri vuoden vaihtelevissa olosuhteissa pärjäsivät. Oli pakko.

“Revontulta sen taivaalla lamppuina on
Kun on talvi ja päivä on yötä
Kun on kaira taas jalkaisin kulkematon
Kun on nietosta nietosten myötä
Riekon jalka kun jättävi merkin
Sitä jäljennä ei käsi herkin
Se on sellainen seutu ja sellainen maa jota ei voi unhoittaa”

Marraskuun aamun valo valaisee jo hieman lisää tupaa. On aika lopettaa tämän tekstin kirjoittaminen, nousta ja sytyttää tulet kämppäkaminaan. Nietosta on jo ihan kiitettävästi, mutta toivottavasti vielä kairassa jalkamieskin pärjää…ainakin lumikengillä. 

Viikonloppuna on tarkoitus koukata Urkki-puistosta Tankavaaraan. Siellä Wanhassa Waskoolimiehessä esiintyvät tämän päivän lentojätkät, vanhan liiton musikantit parhaasta päästä. Tuomari Nurmion, Dave Lindholmin ja Pepe Ahlqvistin siniset sävelet saattelevat reissumiehen kaamoksen hämärään. 

Lainaukset Repe Helismaan Lapin jenkka -laulusta.