Suomussalmen upeat lähiretkeilykohteet
Artikkeli kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Visit Suomussalmen kanssa.
Harvoin, jos koskaan aikaisemmin, olen törmännyt näin mainioon matkailukarttaan kuin Kiantajärven rannalla sijaisevassa Suomussalmen matkailuinfossa. Eteeni on levitetty kartta, mihin on nähtävyyksien, muiden merkittävien kohteiden ja retkeilyreittien lisäksi merkitty myös lailliset tulistelupaikat, autio- ja varaustuvat sekä kodat. Tällaista palvelua me retkeilijät osaamme arvostaa! Uudelle paikkakunnalle saavuttaessa on usein hankalaa saada tietoa, missä voisi tulet tehdä ja vaikkapa valmistaa aterian. Suomussalmella tieto on koottu yhteen paikkaan. Siitä iso kiitos kunnalle, Metsähallitukselle, yksityisille ihmisille sekä retkeily- ja metsästysyhdistyksille.
Matkailuinfon asiantunteva porukka on merkinnyt karttaani Ämmänsaaren (Suomussalmen kuntakeskus) lähialueen kiinnostavia retkeilykohteita. Niitä käyttävät meidän matkailijoiden lisäksi ahkerasti myös paikalliset asukkaat. Voisikin todeta, että suomussalmelaisia hemmotellaan erittäin monipuolisilla ja ympärivuotisilla retkeilyreiteillä ja virkistysalueilla. Niitä löytyy niin eri puolelta haja-asutusaluetta kuin aivan kuntataajamastakin.
Hyppään sähköläskärini selkään ja poljen ensimmäiseksi reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Säynäjäsuon soidensuojelualueelle. Se on yksi Kainuun retkihelmistä ja sinne tekemästäni retkestä kerroin jo aikaisemmin. Paluumatkalla poikkean maailman ainoaan soivaan metsään. Olen vuosien varrella, lukuisia kertoja viitostiellä liikkuessani ihmetellyt tien poskessa seisovaa Soiva Metsä -kylttiä. Nyt on tarkoitus ottaa selvää, mistä oikein on kyse.
Kyltti houkuttelee komealla mäntykankaalla ja -harjulla sijaitsevaan salaperäiseen metsään. Soiva Metsä on ainutlaatuinen metsään rakennettujen suurikokoisten soitinten järjestelmä, joka rakennettiin vuonna 1996 Suomussalmen kunnan tilauksesta ympäristötaideteokseksi. Joku onkin todennut, että Soivassa Metsässä yhdistyvät kainuulainen luonto ja kulttuuri. Jättimäisiä soittimia katsoessa tuohon on helppo yhtyä.
Soivasta Metsästä löytyy yhteensä viisitoista mitä ihmeellisempää soitinta, joiden nimet ruokkivat mielikuvitusta lisää. Vai mitä mieltä olet näistä? Kilinäkeinut, ukkospellit, pentele ja oksetti? Kohde on varmasti myös lasten mieleen, sillä soittimia pääsee oikeasti myös ”soittamaan”. Ja mitä enemmän porukkaa, sen monipuolisempaa ja elävämpää soivaametsää on luvassa.
Itse otan tuntumaa muutamaan soittimeen ja saan niistä ääntä irti. Pakko kyllä on hieman vilkuilla olkapään yli, että näkeekö kukaan, kun täällä huojuvien honkien keskellä kolistelen menemään. Päätän soolokonserttini mahtipontiseen kumautukseen, joka kiirii taatusti pitkälle. Metsäkirkon kello on tehty jättimäisestä metallisesta kuvusta, joka roikkuu ilmassa. Siihen kun kolauttaa puisella lekalla, niin korvissa kumajaa.
Seuraavaan kohteeseeni, Seitenahveniseen olisi päässyt Soivasta Metsästä yhdyspolkua pitkin, mutta kurvaan pyöräni kanssa takaisin tieuralle. Seitenahvenisen lampi sijaitsee melko lähellä Ämmänsaaren keskustaa. Viehättävää lampea kiertää parin kilometrin mittainen polku, joka koostuu osittain pitkospuista. Siellä täällä rannalla olevat puiset pitkosten levikkeet kielivät takavuosien kalastuskohteesta. Seitenahvenisella ei enää nykyään tarvitse Metsähallituksen erillisiä kalastuslupia.
Niittyvillat kukkivat Seitenahvenisen lammen ympärillä ja tuulen vire juoksee pitkin veden pintaa. Talutan pyöräni pienen puron ylittävää siltaa pitkin ja jään ihailemaan erämaista maisemaa. Joku reittiä lemmentuskissaan kiertänyt on puukolla kaivertanut pitkokseen rakkauden tunnustuksensa Maijulle. Tai ehkäpä hän tiesi Maijun kulkevan puupoluilla ja jätti tervehdyksensä?
Lammen rannalla on myös komea laavu. Metsäpalovaroitus taitaa olla voimassa ja jätän tällä kertaa tulet tekemättä. Laavun lisäksi Seitenahvenisen reitiltä löytyy pari muuta tulistelupaikkaa. Kaiken kaikkiaan Seitenahvenisen alue on kompakti, helposti saavutettava ja viihtyisä retkikohde. Makkaran paiston tai muun tulistelun ohessa voi noukkia maistiaiset luonnon omasta noutopisteestä. Vuoden ajankohdasta riippuen lammen ympäristöstä voi poimia mustikkaa, lakkoja, puolukoita ja karpaloita.
Lakat ovat vielä raakileita ja jatkan lammelta polkua pitkin Pitämän asuinalueelle ja sieltä kohti Suomussalmen keskustaa. Sinne on valmistunut esteetön reitti, jolle on helppo lähteä muun muassa Jalonniemestä, satamasta ja Jätkänpuistosta. Reitti kulkee aivan Kiannon Kuohut -kylpylän vierestä ja palvelee mainosti myös sen asiakkaita.
Jalonuoman reitti seurailee Patokosken, Kynäkosken ja Jalonkosken vesistöjä. Niissä ja ympäröivässä luonnossa riittää ihasteltavaa. Reitillä kulkeminen onnistuu myös pyöräillen. Matkailijoiden lisäksi myös paikalliset ovat löytäneet helposti saavutettavan reitin. Vastaani tulee lapsiperheitä ja koiran ulkoiluttajia. Reitin varrella on myös muutama eväiden syömiseen soveltuva pöytä-penkki -ryhmä.
Jalonuomaan on valmistunut myös esteetön kalastuspaikka, mihin pääsee vaikka pyörätuolilla. Jätän pyöräni nojaamaan puuta vasten ja kävelen keskelle uomaa kurottavalle ja uutuuttaan hohtavalle puiselle käytävälle.
Neljän hengen poikaporukka on jo paikalla kalastusvälineet viritettyinä. Ahventa nousee tasaiseen tahtiin ja ne aiotaan vielä illan aikana nauttia paistettuna tai savustettuna. Eräs kavereista on aikaisemmalla reissulla saanut tästä kirjolohenkin, yksi pojista kertoo. Kalamestarin kanssa jutustellessa selviää, että hän on paikallisen perhokalastusseuran jäsen. Tekijämies siis.
Jätän kalamiehet rauhaan ja kurvaan uoman ylittävää siltaa pitkin kohti Kiantajärven satamaa ja rantaa. Siellä järven suuntaan katselee Suomussalmen sulttaani ja kunnan kuuluisin henkilö, Ilmari Iki Kianto. Hän oli kiitetty ja kiistelty, ristiriitainen henkilö, joka on jättänyt jälkensä paitsi suomalaiseen kirjallisuuteen, myös kainuulaiseen maaperään.
Äskettäin ilmestyneessä, Kiannosta kertovassa kirjassaan Panu Rajala kyselee, ”mikä mies oli Iki-Kianto? Syrjitty kirjailija, maanpetturi ja naissankari? Soturi ja sorrettujen puolustaja. Vapaan rakkauden ja moniavioisuuden kannattaja. Kirkon ja yhteiskunnan kaataja. Isänmaallinen intoilija ja asettumaton anarkisti. Papin poika, Nälkämaan keisari ja Rämsänrannan ruhtinas, Kainuun khaani ja Suomussalmen sulttaani.” Noillä edellä mainituilla termeillä olisi tämän päivän some ollut ilmiliekeissä.
Kirjaa kahlanneena olisin mielelläni lähtenyt risteilylle Kiantajärvelle ja tutustumaan tämän mielenkiintoisen henkilön elämänvaiheisiin. Kiannon Turjanlinnaan pääsee vain opastetulla risteilyllä. Kianta-laivan risteilykausi alkaisivat vasta seuraavalla viikolla ja alus odottaa vesillelaskua vielä tukevasti maissa. M/S Kianta on rakennettu vuonna 1912 Suomussalmella uittohinaajaksi ja muutettu henkilöliikenteeseen sopivaksi vuonna 1975. Risteilyjä tehdään päivittäin kello 11 ja 15.
No, ehkäpä Kiantajärvelle seuraavalla kerralla. Jätän tyynen järven taakseni ja suuntaan takaisin Suomussalmen keskustaan monta kokemusta ja upeaa retkeilykohdetta rikkaampana. Antoisan lähiretkeilykierroksen pölyt huuhtelen kurkustani huurteisella juomalla Suomussalmen Seurahuoneella. Aurinko paistaa ikkunasta sisään ja kolmen poron kopla kävelee pääkadulla koparat naksuen.