Upea Neitvuori kutsuu retkelle ympäri vuoden
Retki on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Miksei Mikkelin GeoNaCu Saimaa -hankkeen sekä Mikkelin matkailukohteiden ja Saimaan saavutettavuuden parantaminen -hankkeen kanssa. Hankkeet rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta. Rahoituksen on myöntänyt Etelä-Savon maakuntaliitto.
Neitvuori Saimaan rannalla Mikkelin Anttolassa on upea ympärivuotinen retkeilykohde. Tarjolla on kolme eri pituista retkeilyreittiä ja yöpyä voi tarvittaessa hirsilaavussa tai -kodassa. Keväästä syksyyn Neitvuorelle pääsee kätevästi Mikkelistä opastetulla päiväretkellä, joka vie kulkijan myös Saimaan sokkeloisille vesille. Neitvuori on yksi Saimaa Geoparkin kohteista.
Neitvuori on yksi Etelä-Savon korkeimmista luontokohteista (184 m). Sen huippu kohoaa yli sata metriä Saimaan vedenpinnan yläpuolelle. Neitvuorelta on upeat näkymät Saimaan Luonterin monipuoliseen saaristoon ja silmänkantamattomiin metsämaisemiin. Kirkkaalla säällä näkyvyys huipulta voi olla kymmeniä kilometrejä.
Neitvuoren louhikkoiset rinteet ovat muotoutuneet jääkauden seurauksena ja rinteillä on myös jättimäisiä kivenjärkäleitä. Alkujaan paikan nimi onkin ollut Hiidenvuori, joka lienee saanut nimensä Hiiden siirtelemien jättimäisten hiidenkivien mukaan. Sittemmin nimi on vaihtunut Neitvuoreksi. Nimenvaihdoksen takana on kuulemma sydänsuruissaan vuorelta alas heittäytynyt neito. Hyvällä kohteella on monia tarinoita, niin Neitvuorellakin.
Pysäköintialueella on Saimaa Geoparkin opastetaulu Neitvuoresta, joka on yksi SGP:n monista mielenkiintoisista kohteista. Neljän kilometrin mittaiselle reitille lähdetään pysäköintialueen vieressä sijaitsevan Hiidenmaan tilan pihapiiristä. Neitvuoren kainalossa sijaitseva Hiidenmaan tila on yksi suosituimmista kohteista Metsähallituksen vuosittaisilla paimenviikoilla.
Halutessasi voit lyhentää reittiä valitsemalla lyhyemmän vaihtoehdon, jonka pituus on noin 2,5 kilometriä. Reitti on kuljettavissa ympäri vuoden ja lumisina talvina se tamppaantuu kävelijöistä, eikä lumikenkiä välttämättä tarvitse. Hiijje Silimukan reittikartan löydät täältä.
Hiijje silimukka -reitiltä voit halutessasi jatkaa Hiidenmaan poluille, joiden yhteismitta on yli 50 kilometriä. Hiijje Silimukan reittimerkki on oranssi ja Hiidenmaan reitit on merkitty maastoon punaisella. Hiidenmaan retket ry huoltaa reittejä ja vastaa polttopuuhuollosta myös Neitvuoren alueella. Neitvuoren alue on luonnonsuojelualuetta ja tulenteko on sallittu vain heti reitin alussa olevalla tulipaikalla ja noin kilometrin päässä sijaitsevalla laavulla. Alkupään tulipaikan polttopuut löytyvät Hiidenmaan tilan navetasta. Yöpyminen on sallittu laavun läheisyydessä.
Reitin ainoa käymälä sijaitsee laavun yhteydessä. Neitvuoren maastossa ei ole vesipisteitä ja vesi kannattaa tuoda mukana. Pintavesi maastosta (järvet, joet, purot) tulee keittää tai vaihtoehtoisesti käyttää vedensuodatinta. Alueella ei myöskään ole jätekeräysastioita, vaan retkeilijän on tuotava roskansa pois maastosta. Pieniä määriä paperia tai pahvia voi käyttää nuotion sytykkeenä. Maatuvat jätteet voi laittaa käymälään.
Hiijje Silimukan voi kiertää molempiin suuntiin. Itse lähden vastapäivään ja edessä on hetimiten kunnon nousua kohti vuoren huippua. Jyrkimmissä paikoissa retkeilijän avuksi on kiinnitetty köysiä, joita voi tarvittaessa käyttää apuna. Kivet ja kalliot ovat vihreän sammalikon tai jäkälikön peitossa. Maastossa on myös pystysuoria kallioseinämiä. Maasto on herkkä kulumaan ja retkeilijöiden olisi hyvä pysyä merkityillä poluilla. Jyrkkä rinne saa puuskuttamaan, mutta eteen aukeava näkymä palkitsee retkeilijän.
Neitvuoren ylhäältä on huikeat näkymät Luonterille ja ympäröivään salomaisemaan. Alas Hiidenlahdelle on jyrkkä pudotus. Pieni haukka lentää ohitseni kallion suuntaisesti ja tähyilee alas metsään. Ihailen maisemia ajan kanssa, sillä alkusyksyn aurinkoisessa säässä ei ole kiire mihinkään. Suruvaippa laskeutuu kallion aurinkoiselle täplälle ja imee itseensä viimeisten aurinkoisten ja lämpöisten päivien energiaa. Otan retkikeittimen esille ja valmistan lounaan tässä huikeassa näköalaravintolassa. Lounastauko Neitvuoren huipulla ravitsee sekä sielua että ruumista.
Jatkan Hiijjen Silimukalta Hiidenkierrokselle ja tarkoituksenani on yöpyä Sulamajärven rannalla sijaitsevassa Hiidenkodassa. Reittivaihtoehtoja on useita ja reitti kulkee vaativassa maastossa. Valitsen reitin, jonka yhteispituudeksi Neitvuoren lenkin kanssa tulee vajaa 15 kilometriä. Reitti kulkee vaihtelevassa maastossa ja sukeltaa ajoittain metsälammen tai järven rantaan. Uimamahdollisuuksia siis on. Punaiset reittimerkinnät ovat ilmeisesti hiljattain uusittu, sillä ne ovat todella selkeät. Metsässä kiertelevää neulaspäällysteistä polkua on mukava talsia ja tuntuma on täysin erilainen kuin suosituimpien kansallispuistojen ”mukulakivipoluilla”.
Muutama kilometri ennen Hiidenkotaa alkaa sataa. Vettä tulee oikein kunnolla ja saavun perille märkänä, mutta tyytyväisenä ja kiitollisena katosta pään päälle. Käyn tekemässä polttopuita yhdistetyssä puuliiteri-käymälärakennuksessa. Vajassa on kuivaa leppää ja koivua metrin halkoina. Puusouvi sujuu joutuisasti, sillä niin saha kuin kirveskin ovat hyvässä terässä. Vanha kansa on todennut, että halko lämmittää kahdesti: sitä tehdessä ja polttaessa. Niin nytkin. Teen tulet kodan keskellä olevaan tulisijaan ja ripustan vaatteet katosta roikkuviin riukuihin ja seinän koukkuihin. Aamulla odottavat kuivat ja savulta tuoksuvat vaatteet.
Hiidenmaan polkuja ja kotaa ylläpitävä Hiidenmaan retket -yhdistys toivoo kodan ja nuotiopaikan käyttäjien maksavan pienen maksun; yöpymisestä vitosen ja polttopuiden käytöstä euron. Teen sen mielelläni, sillä kertyneet varat menevät kodan ja reitistön ylläpitoon. Retkeilijänä arvostan suuresti, että talkoilla tuodaan polttopuut, tyhjennetään vessat ja pidetään paikat kunnossa.
Hirsistä kotaa kiertävät penkit ovat sen verran leveitä, että niille mahtuu levittämään makuualustan.
Kodan ainoa pöytä kurottaa seinästä kohti keskellä sijaitsevaa tulisijaa. Sen ulkokaari on muurattu luonnonkivistä. Tulisijalla ei ole huuvaa, vaan savu pakenee omia teitään ulos ylhäällä katossa olevasta aukosta. Tummuneet seinät ja katto kertovat vuosien aktiivisesta käytöstä. Kodan sisältä näkee, että aikaisemmin sillä on ollut pärekatto. Uudenoloinen huopakatto takaa mukavan ja kuivan oleskelun kodassa. On mukavaa maata makuualustalla kuivassa ja kuunnella sateen ropinaa.
Hetken kuivateltuani haen järvestä vettä ruoanlaittoon. Yksinäinen kuikka tervehtii järven keskeltä, hieman haikealla aong-huudollaan. Liekö kohta edessä Suomen vesien jättäminen taakse ja talvehtimisseudulle lähtö. Järvi on tyyni ja sadepilvien väistyttyä laskeva aurinko värjää iltataivasta monin sävyin.
Tuli hiipuu hiljalleen ja kömmin makuupussiin. Nukahdan, mutta herään jonkin ajan kuluttua. Muutama kekäle hehkuu vielä tulisijassa. Kodan toiselta laidalta kuuluu rapinaa ja ajoittain kovaakin ropinaa. Jokin jyrsijä on tullut tarkistamaan, olisiko retkeilijöiltä jäänyt jotain syötävää. Oman ruokapussini olen ripustanut katosta roikkuvaan koukkuun, missä se on turvassa - tai ainakin vaikeammin saatavissa. Pamautan muutaman kerran nyrkillä penkkiin, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. En jaksa sytyttää otsalamppua ja tarkistaa äänen lähdettä. No, kunhan kaveri pysyy omalla puolellaan kotaa, niin mahdutaan molemmat tänne.
Aamulla käyn katsomassa, mistä ääni lähti. Joku aikaisempi retkeilijä oli jättänyt muutaman alumiinisen grillausalustan kodan penkille. Hiiri tai myyrä on siinä kävellyt ja yrittänyt saada rasvaa ja muita makuja siitä irti. Ilmankos ääni tuntui melkoisen kovalta pimeässä kodassa. Hiidenkodalla ei ole jätehuoltoa ja retkeilijöiden tulee viedä kaikki roskat mennessään. Se ei valitettavasti kaikilta onnistu ja sen seurauksena paikalle saadaan ei toivottuja vieraita. Päijänteen kansallispuistossa tilanne on hieman kärjistynyt retkeilijöiden ja mäyrien välillä.
Aurinko on jo noussut, kun vihdoin saan itseni irti makuupussin ihanasta lämmöstä. Ulkona on viileää, vain joitakin plusasteita. Vilkaisu kodan ovelta saa minuun vipinää. Kylmän yön seurauksena upea aamu-usva on noussut Sulamajärven poukaman ylle. Sukat pois, crocsit jalkaan ja kameran kanssa kahlaamaan aamukasteiseen rantapöheikköön. Usva liikkuu pehmeästi veden pintaa kaislikon ja kivien ohitse. Tilanne ei tule kestämään kovin kauaa, sillä ylemmäs kivunnut aurinko siivoaa aamuyön jälkiä tehokkaasti.
Saan muutaman kuvan napattua ja katselen ympärilleni. Syksy on jo puraissut kasveja. Siellä täällä näkyy keltaista ja punaista. Aamuvalo ja kaste tekevät näkyviksi sadat puihin ja pensaisiin kudotut hämähäkin verkot. Ihailen niitä hetken ja samalla napostelen meheviä juolukoita ja mustikoita. On aika palata kotaan aamupalaa valmistamaan.
Pakkaan reppuni ja hyvästelen Hiidenkodan ja Sulamajärven. Edessä on kapea salmi, jonka yli on suunnitteilla silta. Se mahdollistaisi Hiidenkierroksen yhdistämisen salmen pohjoispuolen Hiidenmaan reitteihin. Näin niistä saisi yhdistettyä Mikkelin ja Juvan alueella kulkevan pidemmän rengasreitin. Mikkelin lähialueelta puuttuu tällainen pitempi vaellusreitti. 60-80 kilometrin pituinen reitti olisi jo sen verran pitkä, että siellä voisi viettää helposti useamman päivän. Toivotaan, että suunnitelmat etenevät ja pääsemme lähitulevaisuudessa nauttimaan uuden rengasreitin maisemista ja palveluista.
Mikkelin matkailu on viime aikoina panostanut luontomatkailun kehittämiseen rutkasti. Tästä on mainio esimerkki kesällä lanseeratut uudet Hop On Hop Off -elämysreitit Saimaalle. Ne ovat päiväretkiä, joita erityisesti tällainen autoton ja veneetön retkeilijä osaa arvostaa. Yhdistetyllä linja-auto- ja venekyydillä pääsee Mikkelin keskustasta Neitvuoren lisäksi Astuvansalmen kalliomaalauksille Uudenlaisilla elämysretkillä osallistuja pääsee kokemaan useamman kohteen samalla kertaa. Opastetulla retkellä varsinkin ensikertalainen saa enemmän irti kuin omatoimiretkellä. Asiantunteva opas kertoo Neitvuoren luonnosta ja historiasta sekä Saimaasta. Retkillä on ollut kysyntää myös paikallisten asukkaiden keskuudessa, joita osallistujista on ollut noin puolet. Matkailijoita osallistujista oli 40% ja kesäasukkaista noin 15%.
Hop On Hop Off -elämysreitit Saimaalle jatkuvat tulevanakin kesänä ja tulevat myyntiin Visit Mikkelin elämyskauppaan alkuvuonna. Reitit mahdollistavat myös pitemmän pysähdyksen, esimerkiksi Neitvuoren reitistöllä yöpymisen, kuten itse tein. Tai voit vaikka jäädä pois Anttolassa, vuokrata pyörän ja käydä polkemassa Puumalan saaristoreitillä, tai käydä melomassa Luonterilla. Varusteita voi vuokrata esimerkiksi Luonterin luonnonkeskuksen popup -infopisteestä Anttolan satamassa. Seuraavana päivänä hyppäät jälleen Hop On Hop Off -bussin kyytiin ja palaat Mikkeliin.