Sipoonkorven kierroksella
Reppuretki kannustaa retkeilemään ympäri vuoden. Julkaisemme retkikohdevinkin vuoden jokaiselle viikolle. Sipoonkorven kierroksella -retki on Vuoden retkikirjan retki 1/52.
Kunnon vanhanajan luminen pakkastalvi tuntuu saapuvan eteläiseen Suomeen aina vain myöhemmin, jos ollenkaan. Leuto ja lähes lumeton aika mahdollistaa retkipyöräilykauden jatkamisen toisinaan vuoden ympäri. Tämänkertaisen, reilun vuorokauden kestäneen kansallispuistopyöräilyn kohteeksi valikoitui Sipoonkorven kansallispuisto. Se sijaitsee Sipoon, Vantaan ja Helsingin kuntien alueella, vain parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta.
Tällä kertaa suuntaan Sipoonkorven kansallispuistoon polkien, sillä vuodenvaihteen lyhyenä päivänä pyörällä ehtii pidemmälle ja nähdä myös enemmän luontoa. Valoisaa aikaa riittää kuutisen tuntia. Tarkoitukseni on kierrellä eri puolella kansallispuistoa parin päivän ajan ja myös yöpyä siellä.
Saavun kansallispuistoon sen kaakkoiskulmasta, Knutersista. Siellä on hiljattain laajennettu pysäköintialue, mistä on reittiyhteys Kalkinpolttajanpolulle ja Bakunkärriin. Aamupäivällä alueella ei ole kuin muutama auto, mutta liikenne vilkastuu päivän edetessä.
Vuodenvaihteen sää on vaihdellut vesisateesta lumituiskuun ja harmaaseen pilvipoutaan. Sääennusteen mukaan lunta eikä vettä ole luvassa ja reissuni jälkimmäisenä päivänä pitäisi auringonkin pilkahtaa pitkästä aikaa. Ennusteet eivät ole osuneet viime aikoina kovin hyvin kohdalleen ja sen tulen huomaamaan. Maasto on märkää.
Jatkan kansallispuistoa pohjoiseen ja ohitan puoliltapäivin Bakunkärrin pysäköintialueen, joka on jo täyttynyt. Liikkeellä on paljon perheitä ja lapset juoksentelevat merkityllä reitillä. Reittiä pitkin pääsee Kalkkiruukin suuntaan ja Fiskträskin levähdysalueelle.
Sipoonkorven kansallispuiston läheisyydessä on muutamia palvelukohteita. Ravintola Tilaa olin ajatellut lounaspysähdyksen paikaksi, mutta se on väliaikaisesti suljettu. Vain yksinäisen kukon kiekaisu kantautui tilalta sen ohi pyöräillessä. Lounas hoituu tällä kertaa omatoimisesti. Kotoa lähtiessä laitoin pastan kypsymään ruokatermariin. Tauolla lisään sekaan tomaattista tuorejuustoa ja kylmäsavulohen viipaleita. Helppoa ja maittavaa.
Ruokatermarin käyttöön vaikutti myös Sipoonkorven kansallispuiston vesitilanne. Mukana kulkevan veden määrä on rajallinen, lunta ei ole sulatettavaksi asti eikä purojen vedenlaadusta ole tietoa. Varsinaisia vesipisteitä alueella ei taida olla muita kuin Bergströmin torpan luona sijaitseva kaivo, jonka vesi on tutkittu keväällä. Torppa löytyy Ängesbölen tulentekopaikan läheltä.
Sipoonkorven kansallispuiston ympäripyöräilyn reitin olen suunnitellut siten, että vietän yöni Ängesbölen tulentekopaikalla puiston pohjoisosassa. Kansallispuiston luonto on vaihtelevaa ja pienipiirteistä. Sipoonkorpeen kuuluu monenlaisia metsiä, soita ja kulttuurimaisemia.
Avotulen teko on kansallispuistossa sallittu vain niitä varten osoitetuilla paikoilla. Yöpyminen on luvallista vain kahdessa kohteessa, puiston keskivaiheella sijaitsevalla Kalkinpolttajanpolun ja pohjoisosan Ängesbölen tulentekopaikan yhteydessä. Molemmista paikoista löytyy myös kiinteä laavu. Telttapaikkojen määrä on mielestäni melko vähäinen ja Sipoonkorven kansallispuisto on ensisijaisesti päiväretkikohde.
Ängesbölen tulentekopaikka sijaitsee sata metriä Byabäckenin luontopolulta. Parin kilometrin mittainen luontopolku on toinen Sipoonkorven kansallispuiston luontopoluista. Noin viiden kilometrin mittainen Kalkinpolttajanpolku on maastoltaan haastavampi ja sijaitsee puiston länsilaidalla Sotungissa. Luontopolkujen lisäksi kansallispuistossa sijaitsee vaativa esteetön reitti. Noin kilometrin mittainen reitti vie Tasakallion pysäköintipaikalta Storträskin esteettömälle tulentekopaikalle. Tarkemmat reittikuvaukset löytyvät verkkosivulta.
Byabäckenin luontopolulle lähtee ja sieltä tulee ihmisiä tasaisena virtana. Lapsiperheitä, koiran ulkoiluttajia, polkujuoksijoita, pyöräilijöitä, kaveriporukoita ja yksittäisiä retkeilijöitä. Maastossa olevan porukan määrä ja moninaisuus hämmästyttää, vaikka “korona-aika” onkin saanut suomalaiset lähtemään ulos. Märästä, sumuisesta säästä ja parin asteen lämpötilasta huolimatta ihmiset haluavat luontoon. Byabäckenin reitti on sorastettu ja leveä. Sitä pystyy kulkemaan myös lastenvaunuilla ja se selittänee osittain kohteen suosiota.
Pysäköintialueelta on tulentekopaikalle vain 700 metrin matka eli se on helposti myös perheen pienimpien saavutettavissa. Ängesbölen parilaavun tulisija ja tulipaikat ovat jatkuvassa käytössä. Kun edellinen ryhmä poistuu, on jo seuraava virittelemässä makkaroita ritilälle. Pöytien ääressä kaadetaan termareista kuumaa juomaa ja syödään retkieväitä. Vilske on melkoinen ja rauhoittuu vasta iltapäivällä pimeän saavuttua.
Telttailualue löytyy kumpareen päältä ja pystytän sinne telttani. Olen ajatellut pärjääväni kolmen vuoden ajan varusteilla, vaikka yöksi on luvattu muutama pakkasaste. Edellispäivän lumisade tippuu puista suurina vesipisaroina ja kastelee vaatteet. Ohut solumuovinen makuualusta ei eristä maasta tulevaa kylmää, mutta tilanne paranee, kun laitan makuupussin alle kevytuntuvatakin.
Ajoissa laskeva ja myöhään nouseva aurinko tarjoaa mahdollisuuden kunnon yöunille eikä kostea sää houkuttele istumaan itsekseen nuotiolla. Hieman ennen nukahtamista kuulen vielä palokärjen huutelevan jossain kauempana. Telttaani osuu jostakin otsalampun valo merkkinä siitä, että joku muukin on aikeissa yöpyä täällä.
Aamupalan jälkeen pakkaan tavarat pyörälaukkuihin ja ajan Bergströmin torpalle täyttämään vesipullon. Kaivosta nouseva vesi on kirkasta ja eikä siinä ole sivumakua. Vanhan torpan pihalla on varaustulipaikka. Sieltä jatkan matkaani kohti Kuusijärveä, Vantaan kaupungin ulkoilualuetta.
Märkä lumisade on alkanut lounastauon aikana ja sakenee Kalkkiruukin lähetessä. Kalkinpolttajanpolun tulentekopaikalle johtaa sorastettu reitti ja pääsen ajamalla ylös kalliolle asti. Keskellä melko sakeaa lumisadetta, on kalliolla useampi kymmenen ihmistä taukoa pitämässä.
Kalkinpolttajanpolku kiertää vaativassa metsämaastossa ja jos Ängesbölen tulentekopaikka profiloitui lapsiperheille, Kalkkiruukin kallioilla on enimmäkseen kaveriporukoita, nuorisoa, pariskuntia ja puoli tusinaa koiria kaitsijoineen. Osa retkeilijöistä on vetäytynyt hieman sivummalle trangiansa kanssa. Kallion reunalla pariskunta hempeilee taljalla istuen.
Kiertelen hetken aluetta ja juon termarikahvit ennen matkan jatkamista. Retkisuunnitelmaani kuuluneet kohteet, Högberget ja Tasakallio jäävät tällä kertaa kokematta, sillä lumisade tihenee ja alkaa hämärtää. Laskettelen alamäkeä kallion laelta alas tien laitaan. Siellä muutaman auton kuljettajaa odottaa tuulilasissa ikävä yllätys. Kansallispuistossa pysäköinti on sallittu vain merkityillä pysäköintialueilla ja luvatonta tienvarsipysäköintiä valvotaan tehokkaasti. Luonnonsuojelualueelle suuntautuneen luontohetken myötävaikutuksesta tasaantunut verenpaine taitaa pompsahtaa uusiin lukemiin pysäköintisakon myötä.
- - -
Sipoonkorven kierroksella -retki on tehty tammikuussaa 2021. Se on vuonna 2024 julkaistun Vuoden retkikirjan retki 1/52.
Sipoonkorven kansallispuisto
Sijainti Helsinki, Sipoo ja Vantaa
Pinta-ala 23 km2
Perustettu 2011
Vantaan, Helsingin ja Sipoon kuntien alueella sijaitseva Sipoonkorven kansallispuisto on pääkaupunkiseudun viimeisiä laajoja metsäalueita. Ympärivuotinen luontokohde sopii kaikenikäisille. Kansallispuistossa yhdistyy varsin erämainen luonto maalaismaisemaan. Nimensä mukaisesti kansallispuiston luonto on soista ja ”korpimaista”. Maastossa riittää korkeuseroja ja se tekee retkeilyreiteistä osin haastavia.
Sipoonkorven kansallispuisto sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta.. Eri puolelle kansallispuistoa pääsee julkisilla kulkuneuvoilla esimerkiksi Helsingin Rautatientorilta, Kalasatamasta, Vantaan Tikkurilasta sekä Sipoosta ja Keravalta. Autoilijoille on pysäköintialueita kansallispuiston pohjois-, kaakkois-, lounais- ja länsireunoilla.
Suurimmalla osalla Sipoonkorven merkittyjä reittejä on melkoisia korkeuseroja ja se tekee niistä paikoitellen myös melko haastavia. Poikkeuksena on Storträskin esteetön reitti. Sen varrella on kuitenkin loivia mäkiä ja pyörätuolilla liikkuvalle suositellaan avustajaa. Reittien tarkemmat kuvaukset löytyvät kansallispuiston verkkosivulta.
Sipoonkorven kansallispuistossa liikkuminen on sallittua muun muassa jalan, hiihtäen, meloen, ratsain ja pyörällä. Pyöräily on sallittu koko kansallispuiston alueella. Pyöräilijöitä neuvotaan pysymään selvästi erottuvilla poluilla sekä huomioimaan muut poluilla liikkuvat.
Avotulen teko on kansallispuistossa sallittu vain niitä varten osoitetuilla paikoilla. Yöpyminen on sallittu Ängesbölen lisäksi vain Kalkinpolttajanpolun tulentekopaikan yhteydessä. Viljelysten tallaaminen sekä laiduntavien ja villieläinten ruokkiminen ja häiritseminen on kielletty.