100 päivää päätökseen

 
UK-puiston autiotuvalla.jpg
Pienempi-6.jpg

Kesästä kaamokseen vei minut viiden kuukauden aikana sadaksi päiväksi Suomen toiseksi suurimpaan kansallispuistoon. Kaiken kaikkiaan valmisteluineen yli vuoden kestänyt projekti oli antoisa, mutta myös raskas. Ilman tukijoiden ja ystävien apua projektin toteutus olisi voinut olla hankalaa ellei peräti mahdotonta.

Olen erittäin iloinen, että Saamelaisalueen koulutuskeskus mahdollisti 100 päivän projektin toteutuksen osana opintojani. Sakk:ista sain myös paljon teknistä tukea ja muutakin apua. Kiitos Erkille, Tompalle ja Juha-Matille sekä muille opiskelukavereilleni mukana elämisestä. Ja Inarille tekstieni englanninkielisistä käännöksistä blogiin ja kirjaan.

Erämaassa samoillessa minulle kirkastui myös se, kuinka suuren työn Metsähallituksen luontopalvelujen henkilökunta tekee ympäri vuoden meidän retkeilijöiden eteen. He tekevät mahtavan määrän työtä jotta kämpät, tulentekopaikat ja reitit pysyvät kunnossa. Kiitos Ainille, Pirjolle, Tarjalle ja muille Luontopalveluiden huippuammattilaisille.

Luonnossa koettujen hetkien ja elämysten lisäksi haluan nostaa esille kairassa kohtaamani mahtavat ja upeat vaellustoverit, niin suomalaiset kuin kauempaakin tulleet. Heiltä olen saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä, kuunnella tarinoita ja jakaa kokemuksia nuotiolla.

Minua ovat reissuni aikana tsempanneet niin kauppojen kassat, linja-autojen kuljettajat kuin poluilla ja laduilla tapaamani kulkijat. Eskelisen Lapin Linjojen autot ovat kyydinneet minua eri puolille Urho Kekkosen kansallispuistoa. Mattilan Raimon venekyydillä pääsin Luirojokea ylös Karapuljuun ja säästyin rämpimiseltä loppukesän läpimärissä suomaastoissa.

Suo siellä, vetelä täällä.jpg

Ilman Puhdistamon välipalapatukoita, vitamiineja ja raakasuklaita moni vaelluspäivä olisi ollut paljon karumpi. Varsinkin loppureissun tuiskuissa ja kinoksissa jaksamiseen auttoivat reisitaskusta löytyneet lisäenergiat.

Alueen vanhimman ja perinteikkäimmän retkeilykeskuksen Tievatuvan isäntä Pertti on pitkän linjan retkeilijä ja ollut kullanarvoinen tukija reissulleni. Häneltä olen saanut hyviä neuvoja, varusteita ja katon päälle huoltotauoillani. Tievatuvasta tulikin tukikohtani ja voin suositella sitä erittäin lämpimästi UK-puiston retkeilijöille.

Savotta on tuttu ja turvallinen kumppani jo neljännesvuosisadan ajalta. Tälläkin kertaa selässäni keikkui legendaarinen 906-putkirinkka, yöt vietin Savotan laavussa ja ladulla telmimistäni seurasi Paljakka-ahkio.

Iso merkitys on ollut myös vuorovaikutuksella sosiaalisessa mediassa. Olen saanut paljon palautetta reissuani seuraavilta henkilöiltä eri puolelta maailmaa.

Kiitos Aini, Pirjo, Tarja, Tomppa, Juha-Matti, Erkki, Inari, Sanna, Särppä, Eskelisen kuljettajat, Harri, Pia, Pertti, Maire, Sari-Anne, Essi, Antti, Vesa, Arska, Jenni, Raimo, Anna-Kreetta, Anne ja kaikki te, kenen nimeä en muista tässä mainita.

Kuvaaja tunturi laella.jpg
100 päivää täynnä.jpg
 
Olli Järvenkylä