Sesongin ulkopuolella: Suomenlinna

Lautta Suomenlinnaan.jpg

Kauppatori, Helsinki.

Ei kylki kyljessä matelevia turistilaumoja. Ei kirkuvia lokkeja vaanimassa kalliilla ostettua lihapiirakkaa. Ei jonoja lippuautomaatilla. Suomenlinnaan liikennöivän lautan laituri ei muistuta Provinssirockin päälavan edustaa Apulannan keikalla ja pääset kävelemään suorilla sisään paattiin. Aurinkokannella on ruhtinaallisesti tilaa ja saat istumapaikan ilman usainboltmaista spurttia laiturilta lautan yläkertaan. Edellä on listattu monta hyvää syytä lähteä piknikille Suomenlinnaan, Suokkiin, kesäsesongin sijaan keskitalvella.

Pitkästä aikaa etelärannikollakin on saatu nauttia "oikeasta" talvesta. Helmikuisena sunnuntaiaamuna pakkasta on vajaa kymmenen astetta, mutta pienen viiman saattelemana se nipistelee mukavasti poskia. Suomenlinnan kesäiset maisemat keltaisina kukkivine valleineen ovat useimmille tuttuja, mutta harva on päässyt ihastelemaan maailmanperintökohdetta talvella.

"Moni muukin suosittu ulkoilukohde yllättää positiivisesti sesongin ulkopuolella. Yllätä myös itsesi ja käy tutussa paikassa epäsesonkina."

6 banner.jpg

Suomenlinnassa riittää näkemistä myös talvella, vaikka osa kohteista on avoinna vain kesäaikaan. Valkoiseen lumivaippaan kietoutunut historiallinen linnoitussaari tuntuu vaipuneen talvihorrokseen ja huokuu kiireettömyyttä. Kesäinen kuhina kujilla ja poluilla on kaukainen muisto. Olen suunnitellut viettäväni saarella pari, kolme tuntia, eri puolella vaellellen. Reppuun on pakattu hieman eväitä ja termariin kuumaa juomaa.

Ensimmäiseksi kohteeksi valitsen Susisaarella sijaitsevan kuivatelakan. Päälaituria vastapäätä olevalta lohenpunaiselta rantakasarmilta on sinne matkaa puolisen kilometriä. Ennen sukeltamista reitille vievään holvikäytävään, huomaan sivusilmällä oven käyvän rapattuun taloon. Suomenlinnan panimon kahvila näyttäisi olevan avoinna. Ehkäpä siellä voisi piipahtaa paluulauttaa odotellessa. Ajatus paksusta, mustasta ja sielua lämmittävästä portterista on vielä mielessä kun saavun telakalle.

Telakka.jpg

Telakalla on pitkä historia. Sitä alettiin rakentaa vuonna 1751 ja se on yksi maailman edelleen toiminnassa olevista allastelakoista. Telakalla toimii aktiivinen, pääasiassa puualuksiin keskittynyt perinnealusten kunnostuskeskus. Talvisin vedestä tyhjättynä telakka on säilytyspaikkana muun muassa lukuisille vanhoille puulaivoille. Nytkin telakka-altaassa näyttäisi olevan tuttuja kaljaaseja. Takavuosina olen itsekin ollut täällä talkoissa. Raaputtanut ja tilkinnyt kaljaasikaunottaren kylkeä. Sunnuntaiaamu telakalla on hiljainen. Vesillelaskuun ja uuden purjehduskauden alkuun on vielä aikaa.

Matkalla telakalta kohti Kustaanmiekkaa poikkean linnanpihalla sijaitsevalla Suomenlinnan perustajan Augustin Ehrensvärdin haudalla. Sitä koristaa komea kypärä miekkoineen. Ehrensvärd haudattiin linnanpihalle vuonna 1783, mutta muistomerkki sai nykyisen asunsa vasta vuoden 1805 tienoilla.

Kypärä.jpg

Suokissa vierailevan ulkoilijan on hyvä muistaa, että saari ei ole pelkkä historiallinen museokohde, vaan elävä kaupunginosa. Tervehdin muutamaa koiransa kanssa aamulenkillä olevaa asukasta. On parempi pysyä virallisilla reiteillä ja olla tunkeilematta ihmisten pihoille.

Suurin osa Suokin epäsesongin aikana avoinna olevista nähtävyyksistä ja palveluista keskittyy Isoon Mustasaareen ja Susisaaren pohjoispäähän. Suomenlinnakeskus sijaitsee niiden välisen sillan kupeessa. Keskuksessa sijaitseva Suomenlinna-museo on linnoituksen päämuseo. Se toimii Suomenlinnakeskuksessa ja on avoinna ympäri vuoden.

Suomenlinnakeskukselta jatkan kohti etelää. Saaren kärjessä sijaitsevat kuvaukselliset vallit tykkeineen ja Kuninkaanportti. Sinne suuntaan seuraavaksi.

Kerrostalon kokoiset laivat lipuvat Suomenlinna ja Vallisaaren välisestä ahtaasta salmesta kohti Helsingin keskustaa. Lumi on peittänyt kesällä keltaisista kukista tunnetut vallit ja niiden väleistä tykit tuijottavat hiljaisina merelle.

Maailman perintökohdetta kunnostetaan ympäri vuoden. Melkoisesta kävijämäärästä johtuvaa luonnon kulumista yritetään ehkäistä samaan tapaan kuin suosituimmissa kansallispuistoissakin; ohjaamalla ihmiset opastetuille reiteille. Suomenlinnan hoitokunta antaa sivustollaan hyviä vinkkejä kestävämpään vierailuun maailman perintökohteessa. Linnoitusrakenteita rapauttavat myös kostea ja tuulinen meri-ilmasto. Työtä riittää ja nytkin osa alueesta on kävijöiltä suljettu.

8 Linna.jpg

Viivähdän Kustaanmiekan valleilla tovin ja katselen merelle. Aamun utuinen taivas on kirkastunut ja aurinko paistaa lähes siniseltä taivaalta. Lähden paluumatkalle kohti päälaituria ja päätän käydä maamme ainoalla vedenalaisella. Sukellusvene Vesikko on tukevasti maissa, mutta asiaa aluksen sisälle ei ole, sillä museo on suljettu.

Ennen rantakasarmia poikkean rantaviivaa seuraavalle reitille. Pienen etsimisen jälkeen löydän sisällissodan vankileirin muistomerkin. Suomenlinnan vankileiri oli toiseksi suurin Suomeen perustetuista vankileireistä; pahimmillaan Suomenlinnan sotavankileirillä oli 8000 vankia. Vietän hiljaisen hetken vaatimattomalla, kallioon hakatulla muistomerkillä.

Eväät syön päälaiturin vieressä. Pyyhkäisen lumet pois kumollaan olevasta pelastusveneestä ja heitän reppuni sen päälle. Kuuma kaakao kuksassa lämmittää mukavasti. Ruisleivän päälle olen kasannut kunnolla kinkkua ja sentin paksuisen siivun Koskenlaskija-sulatejuustoa. Väriä leivälle antaa nippu ruohosipulia.

 Reppuretken eväshetki. Tietysti ruisleivällä.

Seuraavan lautan saapumiseen on vielä aikaa ja suunnistan sisään Rantakasarmin kahvilaan. Katseeni kiertää kahvilassa ja tutkin olutvalikoiman. Pienoinen pettymys häivähtää mielessä. Tarjolla on laaja valikoima Suomenlinnan Panimon tuotteita, mutta musta helmi näyttää puuttuvan. Myyjä koluaa kaapit ja varastohyllyt, mutta Porteria ei löydy mistään. Hän on tuotteen loppumisesta pahoillaan. Ennen kuin ehdin edes miettiä korvaavaa tuotetta, nuori mies ehdottaa, josko hän hakisi panimon puolelta porteria minulle. Hieman hölmistyneenä näin loistavasta palvelusta istahdan kahvilan nurkkaan ja ehdin tuskin sulatella jäätä parrastani, kun hän tuo minulle tuopillisen tummaa, täyteläiseltä maistuvaa olutta.

Pariksi, kolmeksi tunniksi suunniteltu Suokki-visiitti venähtää reiluksi 4,5 tunniksi. Aurinkoinen ja talvinen Suomenlinna on ollut mitä mahtavin epäsesonkiretken kohde. Historiaa, luontoa ja ulkoilua raikkaassa talvisäässä. Ja vain vartin päässä Helsingin keskustasta.

Mikä olisikaan seuraava epäsesonkikohde?