Lähiretkelle lasten kanssa

 Talvikävelyllä lasten kanssa.

Muistan oman lapsuuden tutkimusmatkat ja majanrakennukset lähimetsiin, nuotion teot tulipaikoilla, mökkikesien souturetket lähisaareen tai kävelyt merenrannalla ihmetellen kaikkea kotiloista ja rantakivien väliin ajautuneista hylkypuista lähtien. Tästä huolimatta jokunen vuosi sitten huomasin omien nyt seitsemän- ja yksitoistavuotiaiden lasteni kokemuspiirin luonnosta olevan selvästi rajoittuneempi. Niinpä päätimme yhdessä liikkua enemmän luonnossa aina, kun sopiva mahdollisuus siihen tarjoutuu.

Nykyään useiden lasten aika kuluu pitkälti sisätiloissa, tuijottamalla ruutua sen eri muodoissa jättäen ulkoleikit ja luonnossa liikkumisen vähemmälle. Erityisesti tämän vuoksi aikuisten ja vanhempien tehtävä onkin aktiivisesti rohkaista lapsia ulkoilemaan ja tarjota lapselle myönteisiä ja ajatuksia herättäviä luontokokemuksia sekä oman elinympäristön ihmettelemistä. Tämä antaa hyvät puitteet realistisen luontosuhteen kehittymiselle, sillä ympäristöä ja luontoa tunteva ja säästävä elämäntapa on yhä enemmän arvossa oleva kansalaistaito.

 Varjoperhe lumihangessa.

Näiden kokemusten hankkimiseksi ei tarvitse aina lähteä kauas, sillä isompienkin kaupunkien alueella löytyy paljon erilaisia nuotiopaikkoja, luontopolkuja ja suojelualueita, missä lähiretkeily eri muodoissa on helppoa ja turvallista toteuttaa. Tietoa sopivista paikoista karttoineen löytyy nykyaikana helposti ja eväätkin maistuvat aina parhaimmalta ulkona syötynä.

Joskus jopa ihan pieni kävelylenkki metsään suoraan kotiovelta esim. sienestämään tai pyöräretki marjastuspaikoille on lapsille parasta laatuaikaa vanhempien kanssa ja suuri elämys. Samalla kunto kohenee ja akut latautuvat mukavasti arjen haasteisiin. Retkelle lähteminen kannattaa aina!

Tänä vuonna perheemme hiihtoloma vietettiin kotosalla Oulussa, joten meillä oli sopiva tilaisuus tehdä pieni koko perheen reppuretki lähiluontoon. Aamupalan jälkeen varustauduimme varavaatteilla sekä eväillä termarin kera ja lähdimme matkaan. Aurinko paistoi ja pakkasta oli noin -12 astetta. Kotiovelta 50m jälkeen pääsimme talvisille poluille, jotka johdattaisivat meidät suoraan tutulle muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle Letonniemen suojelualueelle, jonka nuotiopaikka oli kohteemme. Päätimme kuitenkin valita hieman pidemmän reitin, joka johti meidät meren jäälle hyödyntämään siellä olevia uria ja katsomaan läheisiä saaria, sekä laivaväylän liikennettä.

 Nuotiomakkarat lämmittävät kylmälläkin ulkoillessa.

Letonniemen nuotiopaikalla oli jo tulet valmiina erään toisen perheen ollessa siellä pulkkineen makkaranpaistopuuhissa. Samalla, kun vedimme taukotakit niskaamme ja valmistelimme omat eväämme lapset jo kiipesivät näköalatorniin katsomaan maisemia ja juoksivat edestakaisin rantaviivaa pitkin ihmetellen erilaisia jäämuodostelmia. Pilkoin mukana olevalla retkikirveellä hieman puita seuraaville tulijoille ja nautin keväisestä auringosta. Nuotiolla savua meni silmiin, aika pysähtyi ja arjen huolet olivat kaukainen muisto vain. Eväiden kadottua lähdimme suorempaa luontopolun reittiä kotiin, kohti iltapäivän yhteistä saunahetkeä. Matkalle osuneet lumiset pitkospuut antoivat mukavasti jalkapatikkaan haastetta.

Illalla saunan jälkeen kroppa oli raukea ja mieli virkeä. Lapset miettivät pääsisimmekö kesälomalla taas pienelle vaellusreissulle johonkin Lappiin. Ruoka maistui eikä tarvinnut iltatoimien jälkeen juuri untakaan houkutella. Päivä perheen laatuaikaa parhaimmillaan.