Sesongin ulkopuolella: Isosaari (osa 1/2)

 Hauki saapuu satamaan.

Isosaari on entinen linnakesaari reilun puolen tunnin laivamatkan päässä Helsingin Kauppatorilta. Saari on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde ja yksi Helsingin uloimmista saarista. Isosaaren nähtävyydet ja luonto ovat ainutlaatuisia. Yleisölle Isosaari avautui kesällä 2017 ja saaren vuokrannut Suomen Saaristokuljetus Oy kehittää saareen ympärivuotista matkailutoimintaa. Isosaaresta tullee suosittu matkailu- ja virkistyskohde erityisesti kesäaikaan, kuten kävi muutamaa vuotta aikaisemmin avatulle Vallisaarelle. Talvi venyttää itseään huhtikuulle täällä etelässäkin ja vielä on mahdollisuus lähteä epäsesonkiretkelle.

Isosaareen liikennöidään Kauppatorilta lähtevällä lautalla säännöllisesti kesä- ja elokuussa viikonloppuisin ja juhannuksesta koulujen alkuun tiistaista sunnuntaihin. Talvisaikaan risteilyitä saareen on järjestetty viikonloppuisin. Harvinaisen hankala jäätilanne vaikeutti saareen pääsyä tänä talvena helmi-maaliskuun vaihteessa. Myös omalla veneellä voi saareen saapua. Tarkista lautan aikataulut Visit Isosaaren sivulta.

 Majakka ja passintarkastus.

Kauppatorin laidalla puhaltaa raikkaan navakka tuuli. Suomenlinnan lautan viereisessä laiturissa matkustajia odottaa nostalgisen näköinen pienempi vene. Lähempi tutustuminen harmaaseen paattiin paljastaa sen nimen olevan Hauki.

Hauki on Puolustusvoimien ensimmäinen, vuonna 1978 Linnan telakalla Turussa rakennettu kelirikkoalus. Sen, ja muiden myöhemmin rakennettujen sisaralusten tarkoitus oli turvata liikennöinti Suomenlahden linnakesaarille syksyn ja kevään kelirikkokausina. Linnakesaaria olivat Helsingin edustan isosaaren lisäksi mm. rannikkopatteriston saaret Hangossa ja Kotkassa.

Maailma muuttuu ja sodankäynnin sekä maanpuolustuksen strategiat sen mukana. Varusmieskoulutus on loppunut saarilta 2000-luvulla, niiden merkitys maanpuolustukselle vähenee ja yhä useampi Puolustusvoimien hallitsemista saarista vapautuu matkailun käyttöön. Vallisaari avautui yleisölle muutama vuosi sitten ja Isosaareen siviilit pääsivät kurkistamaan jo viime kesänä.

 Vallisaaren kyltti.

Harmaa, nostalgisen polttoöljyn tuoksuinen Hauki ahmaisee kyytiinsä nelisenkymmentä Isosaareen haluavaa retkeilijää. Ennen lähtöämme merelle, laiturilla koen iloisen yllätyksen kahden rouvan lähestyessä. – Oletkos sinä se sajanpäivänäijä, rouvat tiedustelevat. Kaisa ja Seija ovat päättäneet juhlistaa Kaisan syntymäpäivää retkellä Isosaareen. Mainio idea! Vaihdamme kuulumisia ja hieman valotan tulevia suunnitelmia ennen kuin on aika siirtyä veneeseen.

Jäämme suosiolla aluksen takakannelle vaikka on pakkasta ja tuulista. Alhaalla ruumassa jäiden kolina teräslaitoja vasten olisi taatusti elämys sekin, mutta tarkoituksenamme on myös saada kuvattua reissua. Puikkelehdimme hetkeä aikaisemmin satamaan saapuneiden, kivitalon kokoisten risteilyalusten vieritse.

Viikkarin ja Tallinkin kannelta seurataan menoamme ja saamme heilutuksia useammalta ihmiseltä. Taidamme olla melkoinen näky. Pieni harmaa Hauki puskemassa päättäväisesti jäälohkareiden keskellä kohti avomerta.

 Silja Line -risteilyalus lipumassa ohi.

Hauki miehistöineen on edellisenä päivänä käynyt ajamassa reitin Isosaareen, mutta yön pakkaset ja lounaaseen kääntynyt tuuli on nollannut osan tehdystä työstä. Esimerkiksi jäästä vapaana ollut Suomenlinnan väylän kapeikko, Kustaanmiekka on nyt täynnä ahtojäätä ja Hauki joutuu etsimään väyläänsä läpi valkoisen jääpellon.

Välillä käy aikamoinen pauke ja kannella seistessä tulee olla varuillaan. Aluksen törmätessä lähes 50-senttiseen jäähän on seurauksena tasapainon menetys, vaikkei nopeus päätä huimaakaan.

Kuukautta aikaisemmin olin epäsesonkiretkellä Suomenlinnassa ja nyt on mukava ihailla Suokkia mereltä. Maailmanperintökohteen kirkon torni, sukellusvene Vesikko ja Kuninkaanportti erottuvat mainiosti aluksellemme. Ohitamme Suokin kärjen passintarkastuspisteen ja alkaa avovesi. Jäissä ryskyttäminen jää toistaiseksi taakse ja jatkamme Vallisaaren sivuitse kohti Santahaminan varuskuntasaaren eteläkärkeä. Tuulta oli luvattu hieman alle 10 m/s ja aallot alkoivat Vallisaaren kärjen jälkeen nousta jo jonkunlaisiksi. Harvemmin maaliskuun lopussa olet Suomenlahdella veneretkellä ja veneen halkoessa aaltoja saat niskaasi jäätäviä pärskeitä. No, ei muuta kuin selkä tuuleen, huppu ylös ja aluksen hytin seinän suojaan.

 Maisemat aluksen hytistä katsottuna.

Jätämme Santiksen vasemmalle ja Isosaari lähestyy hiljalleen. Sotilastoiminnasta hiljentynyt saari sijaitsee nelisen kilometriä Santahaminasta etelään. Santis on minulle tuttu saari 1980-luvulta, jolloin siellä tuli vietettyä niin kesä-, syys- kuin talvisesonkikin varusmiespalvelun merkeissä. Tuolloin me jääkärit hieman säälimme tykkimiehiä, jotka joutuivat lähtemään avomerellä sijaitsevalle Isosaarelle. Varusmieskoulutus saarella loppui 2010-luvun alussa ja saari jäi puolustusvoimien harjoitusalueeksi ja vartiolinnakkeeksi.

Lähestymme Isosaaren pohjoisrannalla olevaa päälaituria. Edellispäivänä avattu väylä näyttää jäätyneen osittain ja kipparimme etsii sopivinta reittiä ”jäärännissä”. Pienen kolinan, pujottelun ja puskemisen jälkeen Hauki kiinnittyy laituriin. Nakkaamme reput selkään ja hyppäämme maihin. Meillä on kolmisen tuntia aikaa tutkia mielenkiintoisesta sotilashistoriasta ja meriluonnosta tunnettua saarta.