Grönlannin ylittäjällä tavoitteena etelänapa
Pakkanen paukkuu Inarin Kaamasessa jo lähes kolmessakympissä kun Sanni Rannikko kaartaa autollaan paikalle. Siirrymme suosiolla sisätiloihin, sillä pakkanen kiristyy entisestään. Nuotiotulen ääressä kodassa olisi mukava rupatella, mutta podcastin äänittämiseen varattu tekniikka hyytyisi ulkona takuuvarmasti.
Edellisen kerran tapasin Sannin vajaa vuosi sitten, kun hän valmistautui Grönlannin ylitykseen yhtenä Across Greenland 2018 -retkikunnan jäsenistä. Tuosta kertovan artikkelin voit lukea täältä. Nyt oli tarkoitus palata viime kevään jäätikkövaelluksen kokemuksiin ja kuulostella, mitä seikkailijalla on seuraavaksi suunnitteilla.
Arktisten hiihtoretkien lisäksi Sannin intohimona on liikkuminen korkealla ja kylmässä. Hänen Arctic Monkey -blogissaan asia on tiivistetty seuraavasti. ”Tulevaisuudessa haluan nähdä mahdollisimman monta hienoa auringonnousua- ja laskua vuorilla, kiipeillä kaikilla maailman seitsemästä mantereesta ja nousta aina "death zonelle" asti, 8000 metrin yläpuolelle.”
Viimeisen viiden vuoden aikana Sanni on ehtinyt koluta maailman kylmiä ja korkeita kulmia jo melkoisesti. Listalta löytyvät muun muassa Himalaja, Alpit, Denali, Huippuvuoret, Elbrus, Tocllaraju, Kilimanjaro, Islanti ja viimeisimpänä Grönlanti. Sannilla itsellään on vankka hiihtovaellus- ja retkeilytausta. Hän pitää kokemuksen kartuttamista ja sopivan osaamisen hankkimista tärkeänä ennen vaativampiin maastoihin ja olosuhteisiin siirtymistä.
Sanni Rannikko on kartuttanut omaa osaamistaan esimerkiksi Ankarat avotunturien talvikursseilla. Hän peräänkuuluttaa myös jäätikkökokemuksen hankkimisen tärkeyttä. Eräs tärkeä asia on lisäksi jääkarhuturvallisuus, sillä Huippuvuoret ja Grönlanti ovat jääkarhualuetta. - Jos motivaatiota riittää, lähes jokaisella on mahdollisuus kehittää itsestään arktisen alueen retkeilijä, Sanni kannustaa.
Ennen Grönlannin reissua Inarissa ja Utsjoella lääkärinä toiminut Sanni harjoitteli vetämällä ahkiota noin 150 tuntia Urho Kekkosen kansallispuistossa, jonka upeissa maisemissa ei ollut valittamista. Kaiken kaikkiaan, Grönlannin retki mukaan luettuna hän hiihti viime vuoden aikana ahkion kanssa noin 1300 kilometriä.
Kuuden naisen retkikunta starttasi Grönlannin länsirannikolta huhtikuun lopulla ja noin kuukautta myöhemmin se saavutti määränpään, jäätikön itäreunan. Päivämatkat vaihtelivat 20-40 kilometrin välillä ja mukaan mahtui myös päiviä jolloin retkikunta ei edennyt.
Seikkailijat eivät selvinneet ilman vastoinkäymisiä ja tuliaisina oli muun muassa paleltumia. Myös yksi retkikunnan jäsenistä jouduttiin evakuoimaan jäätiköltä. Varusteet sen sijaan kestivät hyvin lähes 600 kilometrin rasituksen. Grönlannin olosuhteisiin pääset tutustumaan videolla, millä Pata Degerman haastattelee Frida Peliniä, yhtä retkikunnan jäsenistä.
Sanni Rannikko kertoo yksityiskohtaisemmin Grönlannin retkikunnan valmistautumisesta, varusteista, päivärutiineista ja jäätikön ylityksestä.
Voi on arktisen retkeilijän perusruokaa ja sitä sekä suklaata saa syödä sielunsa kyllyydestä. Hiihtäjän energiatarve oli noin 5000 kcal vuorokaudessa, sillä retkikunta liikkui päivittäin 8-15 tuntia vetäen ahkioita perässään. Hiihtäjän kahden ahkion yhteispaino tippui matkan aikana noin puoleen, 80:stä kilosta alle neljäänkymmeneen. – Riittävän energian saanti onnistuu myös ilman lihaa, kasvisruokapainotteisella ruokavaliolla Grönlannin ylittänyt Sanni kertoo.
Grönlannin ylitys tuli maksamaan retkikunnan jäsenille kullekin noin 8000 euroa. Se sisältää niin lennot, majoitukset, vakuutukset, polttoaineet kuin ruoankin. Hinta on vielä pieni verrattuna Everestin (50 000 €) tai Etelämantereen (70 000 €) retkikuntien kuluihin.
Tavatessamme ennen Grönlannin reissua Sanni totesi, että arktisessa retkeilyssä on hyvä mennä aina porras kerrallaan. Jos Grönlanti menee nappiin, voi alkaa miettiä Etelänapaa. Onnistuneen Grönlannin ylityksen jälkeen hän onkin suunnannut katseensa jo kohti Etelämannerta.
Sannilla on tavoitteena olla ensimmäisen suomalaisen naisretkikunnan jäsenenä hiihtämässä etelänavalle. Mikäli asiat etenevät suunnitelmien mukaan, voisi retki toteutua loppuvuodesta 2020. Haastetta lienee luvassa tuplaten Grönlantiin verrattuna: matkaa reilu 1100 kilometriä joka on tarkoitus taittaa kahdessa kuukaudessa.
Maapallon eteläisin kolkka on muutenkin Sannin mielessä. - Yhtenä suurimmista haaveista olisi päästä lääkäriksi Etelämantereella sijaitsevalle Suomen tutkimusasema Aboalle.
Teksti: Olli Järvenkylä
Kuvat: Frida Pelin https://fridapelin.com