Herkullinen hirviburgeri Big Bad Stove -risukeittimellä
Artikkeli kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Scandinavian Outdoor Storen kanssa. Teksti sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä, joiden kautta tilatuista tuotteista Reppuretki saa pienen komission auttamaan sivuston ylläpitämisessä.
Raotan ikkunan kaihtimia ja vilkaisen lämpömittaria. Mittarin neula sojottaa selkeästi parinkympin paremmalla puolella. Ulkona on pakkasta melkein 25 astetta. Melko rapsakka keli siis, kun tarkoitus oli kaverin kanssa lähteä kuvaamaan nuotiokokkailua risukeittimellä.
Vaikka edessä oli vain parin, kolmen tunnin reissu, pakkaamiseen piti keskittyä. Oman haasteensa ulkokokkailulle tuo kireä pakkanen ja se, että herkästi paleltuvat elintarvikkeet täytyy suojata kylmältä. Jos mukanamme olisi ollut ahkio, elintarvikkeet olisi voinut pakata esimerkiksi perinteiseen styroksiseen kylmälaukkuun. Tuleva kokkauspaikkamme sijaitsee kuitenkin noin 200 metrin päässä tieltä, jyrkän rinteen alhaalla sijaitsevalla joen rantapenkereellä, joten valitsin ahkion sijaan riittävän tilavan repun. Jäätymisvaarassa olevalle ainesosallekin löytyi lämmin kuljetuspaikka…
Retkirepuksi valitsin tällä kertaa tutun ja turvallisen * Savotan Jääkäri M -repun. Se selässä olen tehnyt pitempiä ja lyhyempiä retkiä. Päiväretken tavarat mahtuvat siihen ”heittämällä” ja parin yön viikonloppuretken varusteet (myös makuupussi, teltta ja keitin) hyvin pakkaamalla ja lisätaskuilla. Yöretkillä kiinnitän reppuun yhden tai kaksi * Savotta-yleistaskua (L-koko). Silloin keitin ja muut ”keittiökamat” (esim. lasta, vispilä, tiskiharja ja -aine, mausteet, öljy, tulitikut) sekä päivän ruoka-aineet löytyvät samasta paikasta. Taskun voi tarvittaessa irrottaa ja siirtää ”keittiön” kokonaisuutena haluamaansa paikkaan.
Pakkaan hirvipurilaisen valmistamiseen tarvittavat ainekset samaan pussukkaan. Lisäksi reppuun pakataan * Savotan Big Bad Stove -risukeitin, paistinpannu, kahvipannu, lasta, termospullo, ja vesipullo. Puukko ja kirves tuentekoa varten. Persalusta on varsinkin talvikelillä ehdoton. Jäisellä puupölkyllä istumista en suosittele. Nuotiokokkailussa kannattaa pitää mukana myös nuotiohanskat, sillä joudut käsittelemään kuumia ja nokisia esineitä ja mahdollisesti myös siirtelemään palavia puita.
Kokkauspaikaksi olemme valinneet Inarin Juutuanjoen Ylä-Nivan laavun. Se sijaitsee hieman kauempana kuin suositut Jäniskosken ja Ritakosken laavut. Tien varresta ei ole pitkä matka laavulle. Silti lumikengistä ja napakasta pakkasesta huolimatta lähes metrisessä hangessa rämpiminen saa hien nousemaan otsalle. Laavu nököttää valtavien hankien keskellä joen partaalla. Viime päivien, kolmeakymppiä hiponeen pakkasen ansiosta muutamaa päivää aikaisemmin vielä avoinna ollut joen uoma on saanut ohuen jääpeitteen. Kaamoksen taakseen jättänyt aurinko paistaa vielä melko matalalta ja valaisee lumisen metsän vastapäätä olevan vaaran huipulla.
Risukeitin syö sulan maan aikaan oikein mielellään maasta kerättävää pientä oksaa ja risua. Tällä kertaa käytän nuotiopaikalta löytyvää puuta, sillä paksu lumihanki ei anna mahdollisuuksia risujen keräämiseen. Polttopuuta kannattaa kerralla valmistella riittävästi, ettei kesken kokkauksen tarvitse hötkyillä polttoaineen etsintään.
Keitintä säilytetään kätevässä, kestävässä ja litteässä kuljetuspussissa. Sen ansiosta keitin ei kuljetuksen aikana nokea repussa olevia muita tavaroita. Laserleikatusta rosteriteräksestä koostuvan keittimen kasaaminen sujuu helposti. Kovalla pakkasella kannattaa kasaus ja purku tehdä hanskat kädessä, ellei halua kokeilla lapsuudesta tuttua yhdistelmää… kosteat sormenpäät, metalli ja pakkanen.
Big Bad Stove on suurempi ja toki myös hieman painavampi kuin pikkuveljensä Grumpy ja Happy Stove. Pari senttiä pikkuveljiään leveämpään keittimeen saa kerralla enemmän polttoainetta ja sen myötä myös hiillosta. Keitin on siis tehokkaampi.
Risukeittimien käytössä tulee olla erityisen huolellinen, erityisesti lumettomaan aikaan. Keitin tulee asettaa palamattomalle alustalle kuten kiven tai hiekan päälle, ei missään nimessä suoraan herkästi syttyvän materiaalin päälle. Tällä kertaa olen ottanut alustaksi Trangian vanhan kannen, jonka päälle keittimen asettelen. Jäinen puupölkky tulisi muuten todennäköisesti hieman hiiltymään kokkailun aikana.
Olen ottanut muutamia tuohen palasia mukaan ja risukeittimen sytytys onnistuu helposti. Eri paksuiset puupalat ja -tikut palavat kunnon liekillä ja lämmittävät paistinpannua. Kokkailun lomassa on hyvä tarkkailla tulipesässä olevan polttoaineen määrää ja lisätä sitä tarvittaessa, sillä pienikokoinen puuaines palaa nopeasti tuhkaksi. Risukeitin on uusiutuvaa polttoainetta käyttävä ekologinen vaihtoehto. Sen avulla polttopuuta kuluu huomattavasti vähemmän, kuin jos olisin tehnyt normaalit tulet.
Aloitan hirvihampparin valmistamisen kananmunan paistamisella. Olen kotona tehnyt kaikki mahdolliset ennakkovalmistelut, niin ei tarvitse pakkasessa käyttää siihen aikaa. Öljyä ja voita pannulle ja muna paistuu vikkelään. Siirrän sen alumiinifolion sisään, jotta se säilyisi lämpimänä - tai ei ainakaan jäätyisi. Sipulille olisin tehnyt saman, mutta huomaan unohtaneeni sen matkasta.
Hampurilaisen pihvi on taatusti lähiruokaa. Jauheliha on jauhettu hirvestä, joka muutama kuukausi aikaisemmin vielä juoksi Inarin metsissä. Erilaista hirvenlihaa olen saanut hankkittua tutulta metsästäjältä. Koska kyseessä on hampurilaispihvi, en ole lisännyt pihvimassaan kananmunaa tai korppujauhoa.
Pihvi tirisee kuumalla pannulla ja mukaan saadaan tahaton liekityskin, kun kuuma rasva sieppaa pannulle liekin risukeittimestä. Muutaman minuutin jälkeen käännän pihvin ja maustan ruskean rapeaksi paahtuneen pinnan merisuolalla ja mustapippurilla. Paistunut pihvi saa jäädä keskeltä hieman roseen väriseksi ja siirrän sen hetkeksi syrjään.
Hampurilaissämpylät laitan väriä saamaan risukeittimen ritilälle ja aloitan hirvihampparin kasaamisen. Sämpylän pohjalle maukasta majoneesia ja päälle paistettu kananmuna ja jauhelihapihvi. Kuuma pihvi laminoidaan keltaisella cheddar-juustolla, jonka päälle tulee kasa maustekurkun viipaleita. Sämpylän hattu päälle ja haukkaamaan.
Halutessasi voit lisätä hampurilaiseen ketsuppia tai sinappia, mutta minulle maistui näinkin. Hirvipihvissä oli luonnetta, jota majoneesi ja juusto pehmensivät. Maustekurkku toi mukaan sopivasti makeutta. Entä miten maustekurkku säilyi jäätymättä kuljetuksen ja valmistelun aikana? No, sehän oli muovipussissa ja housun taskussa.
Plussat:
Tukeva
Kaikkiruokainen (risut, halot, laudan pätkät)
Polttoainetta helposti saatavilla lähes kaikkialla
Taittuu pieneen tilaan
Kestävä - ei saranoita tai rikkoutuvia osia
Kotimainen
Miinukset:
Metsäpalovaroituksen aikana hankala käyttää
Vaatii jatkuvaa huolehtimista
Ei sovi hätäiselle kokkaajalle
Ei sovi grammojen viilaajalle (paino 495g)