Neitvuori ja "Savon Sveitsin" jylhä kansallismaisema (video)
Neitvuoren suojelualue Mikkelin ja Juvan rajamailla nousee 184 metrin korkeuteen aivan Saimaan rannalla. Ennen Hiidenvuorena tunnettu paikka sai uuden nimensä nuoren naisen syöksyttyä kalliolta kuolemaansa. Tarinasta riippuen neito pakeni traagisesti joko Isovihan aikaisia venäläisiä tai sydänsurujaan. Kenties molemmat versiot ovat liitoksissa samaan tarinaan.
Heti Reppuretken toimituksen saapuessa parkkipaikalle pari iloista veijaria huikkasivat kahville. Kaverukset olivat päättäneet perustaa paikalle kioskin koronakesän projektina. Menossa oli vasta kokeilun toinen päivä, mutta jäätelöt olivat jo loppuunmyytyjä läheisen suunnistuskisan ansiosta. Munkkikahvista on kuitenkin vaikea kieltäytyä, varsinkaan kun sellaiselle tarjoutuu viimeinen mahdollisuus vähään aikaan. Pysähdyimme tankkaamaan ennen luontopolulle siirtymistä.
Aivan lähtöpisteen vieressä on Hiidenmaan lammastila, jonne haetaan Metsähallituksen toimesta joka vuosi lammaspaimenia viikoksi kerrallaan. Paimenet saavat vuokrata suuren mökin upealta paikalta edulliseen hintaan, kunhan pitävät samalla huolta eläinten hyvinvoinnista. Aikamoinen win-win -tilanne kaikille. Tuosta viikosta kun rakentaisi vielä jonkinlaisen offline-retriitin ilman laitteita ja ruudun tuijottamista, niin täydellinen hermoloma olisi valmis.
Visiitin yksi tavoitteista oli kuvata jatkoa Reppuretki Filmsin minisarjalle. Tällä kertaa en ollut itse äänessä tai kuvissa, vaan Olli Järvenkylä vieraili kertomassa lyhyesti 30 vuoden retkeilyurastaan. Ensimmäinen ilta vierähtikin siten parin kilometrin rengasreittiä ja näköalapaikkoja verkkaisesti kiertäen sekä välillä kameraa käyttäen. Videokuvausten tulos retkilyhärisarjan toisen jakson muodossa löytyy artikkelin lopusta.
Aurinko lämmitti tehokkaasti alkukesän helle-ennätyksiä ja hiki nousi nopeasti pintaan Neitvuoren jyrkkiä rinteitä kiivetessä. Olli oli onneksi keksinyt ottaa mukaan itse valuttamaansa koivun mahlaa retkijuomaksi. Pakkasesta otetut muovipullot toimivat ensin matkalla kylmäkalleina, ja sulivat sopivan hitaasti pitkin päivää, niin että vielä illallakin oli tarjolla virkistävän kylmää ja terveellistä retkijuomaa. Kerrassaan nerokas keksintö, joka täytyy yrittää muistaa ensi keväänä kun mahlaa on taas saatavilla.
Jäin vielä yksin telttailemaan reitin ainoan laavun läheisyyteen. Ajatuksena oli kuvata lisää luonnon yksityiskohtia aamuauringossa, mutta suunnitelma ei aivan onnistunutkaan. Heräsin tömistelyyn ja raskaaseen läähätykseen. Jokin iso eläin liikkui kovaa vauhtia aivan teltan lähellä. Pahimmasta unenpöpperöstä selvittyäni tajusin kyseessä olevan suunnistajan. Jokuhan olikin maininnut kisojen jatkuvan myös toiselle päivälle, lähtöaikana klo 10. Aurinkokin oli siis jo liian korkealla lisäkuvauksia varten.
Pakkasin leirini suunnistajien pyyhältäessä ohi kaikista ilmansuunnista.
Myöhäisestä heräämisestä oli ainakin se hyöty, että parkkipaikan kioski oli taas auki. Pysähdyin aamukahvimunkille, josta jatkoin virkistävälle uinnille. Saimaankin vesi oli jo ehtinyt lämmetä tarpeeksi, jotta vedessä viihtyi pidempään. Harva asia on niin nautinnollista kuin kuumana päivänä järveen pulahtaminen. Suomen puhtaat ja kaikkien käytettävissä olevat vesistöt ovat korvaamattoman arvokas aarre. Silti niidenkään suojelu ei näytä olevan kaikille itsestäänselvää, vaan käsittämättömästi Saimaan alueella tutkitaan mahdollisuuksia kaivostoiminnalle.
Mikäli tämä tieto aiheuttaa epämiellyttäviä tunteita, Facebookista löytyy ryhmä nimeltä Saimaa ilman kaivoksia, johon liittymisestä voi olla apua tunne-energian suuntaamiseksi hyödyllisiin toimiin.
Uimisen jälkeen piipahdin Anttolassa kaupassa ja palasin vielä Neitvuorelle toiseksi yöksi. Kapusin uudestaan näköalapaikalle ja kävin kalliolle makaamaan kesäillasta ja kauas kantavasta maisemasta nauttien.
Oltuani tarpeeksi kauan liikkumatta käpytikka lehahti viereiselle männylle ja kipitti runkoa ylös alas mitä lie tutkien. Annoin tikalle luvan omaan kaivostoimintaansa.
Suomen kesä. On se vaan kaunis.