Oulun Pilpasuo - kaunista suomaisemaa ja metsäpolkuja lähellä kaupunkia (video)

Miksi retkeily on niin antoisaa ja rentouttavaa? Mikä saa lähtemään luontoon kerta toisensa jälkeen ja miksi elämä ja olo tuntuu asettuvan siellä aina tasapainoon? Lähdin pohtimaan näitä kysymyksiä ja omaa luontosuhdettani videokameran kanssa ensimmäiselle Reppuretki Films -retkelle lähikohteeseeni Pilpasuon luonnonsuojelualueelle.

Pilpasuon valitsin kuvauskohteeksi jokseenkin summamutikassa Oulun retkeilyalueiden listasta. Uutena oululaisena en ollut vielä käynyt siellä aiemmin, ja Reppuretken kesän yhtenä tavoitteenahan on tutustua uusiin luontokohteisiin myös kansallispuistojen ulkopuolelta. Matkaakin tulee kotoa vaivaiset 15km, joten kaupunkilaisena voi puhua käytännössä lähimetsästä.

Kaikille muille Pilpasuo ei selvästi ollut yhtä tuntematon paikka. Kävin kuvaamassa ja retkeilemässä useana eri päivänä ja erittäin kuoppaisesta hiekkatiestä huolimatta pääparkkipaikalla oli aina runsaasti autoja - ainakin saapuessa. Itse auringonlaskujen ystävänä viihdyn yleensä ulkona sen verran myöhään, että lapsiperheet sekä valtaosa muistakin retkeilijöistä on jo kauan sitten lähteneet. Lasten kanssa liikkuvia näkyikin alueella runsaasti, johtuen varmasti sekä lyhyestä ajomatkasta että pienillekin sopivasta 1km:n Lystireitti-luontopolusta Pahalammen ympäri, jonka varrella on vieläpä luonnon aistimista edesauttavia tehtäviä.

Pidempi 7km rengasreitti kulkee koko alueen läpi ja sisältää monipuolista maastoa tiheästä kuusikosta kuivaan jäkäläiseen mäntykangasmetsään ja tervalepikköön, sekä tietysti suoalueisiin, jotka ylitetään pitkospuita pitkin taiteillen. Kengiltä vaaditaan paikoitellen vedenkestävyyttä pitkoksista huolimatta. Välllä noustaan taas “maihin” suosta nouseville saarekkeille.

Käki kukkui männikössä, kurkien ja joutsenien äännellessä soilla. Ihmettelin hetken, miksi joutsen viihtyy piskuisessa suolammessa, jossa räpylät ulottuvat pohjaan ja leveyttä riittää hädin tuskin kääntymiseen asti. Eikö se kaipaa tilaa ympärilleen?

Itse haen luontoretkiltäni muun muassa juuri sitä tilan tarpeen täyttymistä. Metsässä, järven rannalla ja varsinkin tunturissa tai meren äärellä kokee aina, ettei ihmistä ole tehty neljän seinän sisälle. Muutenkin mieli saa luonnossa lepoa tavalla, jota ei löydy muualta. Ulkona ajatukset eivät laukkaa samalla tavalla, vaan voivat antaa tilaa myös mielen sisälle.

Tämä tila puolestaan antaa mahdollisuuden luovuudelle. Luonnon maisemat tai yksityiskohdat inspiroivat minua aina kuvaamaan. Varsinkin valokuvaajana opin etsimään sopivan kuvauskohteen sijasta hyvää valoa, joka tekee risukasastakin kauniin kuvattavan. Kun valon laatu on oikea - pääasiassa auringon ollessa matalalla - kuvauskohteetkin löytyvät itsestään kun vain katsoo mihin säteet puiden välistä lankeavat.

Vietin Pilpasuolla monta auringonlaskua pieniä yksityiskohtia taltioiden. Kevät oli vaihtumassa kunnon kesäksi ja luonto heräämässä täyteen kukkaan. Elämää löytyi tutkittavaksi monista sopukoista. Mieli sai samalla kaipaamaansa lepoa ja metsä oli antelias vieraalleen.

Pilpasuon rentouttavien luontoretkien ja kuvaushetkien lopputuotoksen voit katsoa allaolevalta videolta. Tämänkin artikkelin kuvat heräävät videolla henkiin.