Hetta-Pallas -retrovaelluksen sapuskat
Hetta-Pallas -retrovaelluksen lähtökynnys ylittyy maanantaiaamuna. Olemme tilanneet venekuljetuksen Ounasjärven ylitse aamukymmeneksi. Sitä ennen, tapaamme sunnuntaina Pallaksella ja siirrymme sieltä illaksi Hettaan. Siellä vielä viimeiset varustetsekkaukset, ryhmätavaroiden ja ruokien jako. Retrovaellus on valmis alkamaan!
Retkeilyvarusteet ovat kehittyneet huimasti sitten 1950- ja 1960-lukujen. Retkeilijöiden käytössä olevien varusteiden määrä on monikertaistunut. Varusteista on myös tullut kevyempiä ja teknisempiä. Hetta-Pallas -retrovaelluksella tarkoituksenamme on mukailla em. vuosikymmenten varusteita ja samalla yrittää aistia, millaista retkeily oli tuolloin. Mukaan lähtevistä varusteista kirjoitin aikaisemmassa artikkelissa.
Tässä postauksessa on tarkoitus keskittyä vaelluksen muonituspuoleen ja siinä käytettäviin varusteisiin. Reilun 70 vuoden takaisiin retkeilymuoniin ja kokkausvälineisiin olemme tutustuneet lukemalla Kullervo Kemppisen vuonna 1966 julkaistua Eräretkeily-kirjaa.
Kemppisen kirjan muonaluettelot noudattelevat hyvin pitkälti samoja aineksia kuin nykyäänkin on käytössä. 1960-luvulla käytössä oli jo tiivisteitä, jauheita ja jopa kuivapakasteita. Lisäksi listalta löytyy muun muassa ryynejä, sokeria, voita ja säilykkeitä.
Korppuja, keksejä ja näkkileipää. Niiden lisäksi pakkaan reppuuni muutaman jälkiuunireikäleivän. Leivän päälle tulee koskenlaskijaa ja meetvurstia. Voita tai oivariiniä käytämme enimmäkseen paistamiseen.
Aamu alkaa kaurapuurolla, muutamalla leivän palalla ja mukillisella kahvia. Mukana on myös koivun pakurikäävän palasia teen keittämistä varten. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus on sikurijauheesta valmistettava kuuma juoma. Juomaveden saatavuus hieman mietityttää, sillä kuivan kesän jäljiltä purot ovat paikoittain melko kuivia, kertoo viime hetken tieto. Täytynee varautua ylimääräisillä vesipulloilla.
Retkikuntamme muonitusmestari Teijo on laatinut meille tuhdin retkimenun. Teijon pihakanalasta saamme myös jokaiselle äijälle paketillisen keitettyjä luomumunia. Niitä kukin popsii, kun siltä tuntuu. Muutama tuore muna täytynee varata aamiaismunakkaaseen Hetassa ja ensimmäisen illan lettuihin. Ellei lettujauhe tule valmiina. Teijo on myös valmistanut porukalle kuivalihaa salaisen reseptinsä avulla.
Ensimmäisen päivän lounaaksi on suunniteltu pienet kalakukot mieheen. Vaelluksen edetessä luvassa on hernekeittoa (tottakai!), perunamuussia ja makaroonia. Niiden kylkeen tulee erilaisia lihasäilykkeitä: poroa, hirveä ja sikanautaa (tietenkin!).
Kakkospäivän päivällinen on suosikkini: perunaa ja läskisoossia. Perunat keitetään paikan päällä ja kastike tehdään jauhoista, sipulista ja tölkkilihasta. Takavuosina säilyketölkkien käyttäminen oli erittäin yleistä retkillä, sillä nykyisen kaltaisia ja säilyviä pussiruokia ei juuri ollut tarjolla. Suosituimmilla kämpillä oli ulkoseinässä metallitölkkien rutistamiseen tarkoitettu laitekin. Toki mekin rutistamme tölkit ja tuomme ne maastosta pois.
Pieni yllätysmomentti on osana ruokalistaa. Eräälle päivälle on luvassa makaroonia ja tölkkikalaa. Olen itse purkittanut tölkit, mutten kuollakseni muista, onko niissä siikaa, lohta vai ihan jotain muuta. No, se selviää jossain vaiheessa.
Iltapalaksi on luvassa lettujen lisäksi kahvia, makkaraa ja korppuja. Kohtuukokoiset annokset jaloviinaa on yömyssyksi. Alkoholilla ei läträtä, sillä yölämpötilojen ennustetaan laskevan alle kymmeneen asteeseen. Makuualustana on lampaan talja ja makuupussin virkaa toimittaa ohut villahuopa. Voi olla, että yöksi täytyy pukea kaikki mukana olevat lämpimät vaatteet päälle. Yöt vietämme Haltin ”laatikkomallisessa” laavussa. Sen hyviä puolia ovat kiinteä lattia ja etuseinän hyttysverkko. Muitakin puolia em. kaltaisessa laavussa on, kuten sateella sellaisessa yönsä viettäneet tietävät…
Jos metsäpalovaroitus ei ole voimassa, on tarkoituksenamme valmistaa ruoat mahdollisimman kattavasti nuotiotulella. Keittiövälineisiin kuuluu kenttäpakkeja, kattila, paistinpannu ja kahvipannu. Ehkäpä ruoanlaitossakin tulee oltua enemmän läsnä ja siinä hetkessä, kun käytössä ei ole hypernopeaa kaasukeitintä, joka keittää veden pikaruokapussiin hetkessä?
Varuiksi meillä on mukana retkikeitin. Optimus Nr 8 -klassikkokeittimen venäläinen kopio toimii bensiinillä. Keittimen alkuperäinen malli on yli 80 vuoden takaa ja todettu toimivaksi keittimeksi haastavissakin olosuhteissa. Sama keitinmalli taitaa olla käytössä Museoviraston kuvassa vuodelta 1938.
Keitin on yllättävän pieni ja kompakti. Keittimen toimintaperiaate selviää tältä videolta. Mikäli metsäpalovaroitus tulee jälleen voimaan, voinemme hyödyntää myös autiotupien kaasuliesiä. Pelkällä yhdellä retrokeittimellä aterian valmistamiseen kuluisi ikuisuus.
Kaikki edellä mainitut ruokatarvikkeet ja valmistusvälineet pitäisi saada mahtumaan satulareppuihin vaihtovaatteiden, makuualustan ja huovan kanssa. Ruokasuunnitelman ja kokkausvälineiden toimivuudesta olemme viisaampia viimeistään ensimmäisen vaelluspäivän päätteeksi Sioskurussa. Ensimmäinen lounastauko on tarkoitus viettää Pyhäkeron autiotuvalla.
Retrovaellusta voit seurata Reppuretken Instagram- ja Facebook-tileillä.