Pakkasyö laavun alla

 Näissä maisemissa sielu ja pyörä lepää.

Lähijärveltä kuuluu trumpettien töräyttelyä. Etelään suuntaavat laulujoutsenet ovat alkaneet kokoontua lähestyvää muuttoa varten. Minäkin pakkaan reissutavarat, mutta suuntana on pohjoinen. Vaellus- ja kouluhommat ovat vieneet aikaani sen verran, että vasta nyt ehdin ensimmäiselle yön yli retkelle uudella pyörälläni. Allani on sähköavusteinen läskipyörä ja yön yli kestävällä reissulla on tarkoitus mm. testata pyörän akun pakkaskestävyyttä. Yöksi on nimittäin luvassa kirkasta keliä ja reilua viiden asteen pakkasta.

Pääsen liikkeelle vasta parisen tuntia ennen pimeän tuloa, mutta ajomatkaa ei ole pitkälti, vain alle 10 km. Ajelen rauhassa hiekka- ja metsäautoteitä. Syyskuun viimeinen perjantai-ilta on tyyni ja aurinkoinen. Välillä poikkean tieltä ihastelemaan maisemaa metsän takaa vilkahtaville lammille. Niiden rantoja reunustavat rahksasammalmättäät ovat jo hieman kohmeisia ja ajoittain jopa kannattelevat kulkijaa. Keltaisen, ruskean ja punaisen sävyt jaksavat vielä muistuttaa päättyvästä syksystä ja ruskasta. Koivut ja varvut ovat jo lehtensä pudottaneet lähes kokonaan. Jääriitettä on ilmestynyt jo pienimmille lammille ja ojan pohjille.

 Jää veden pinnalla kerää vahvuutta talvea varten.

Cube Nutrail Hybrid 500 on sähköavustettu alumiinirunkoinen fatbike. Lisä- ja teknisiä tietoja löytyy maahantuojan sivulta. Asennutin pyörään tarakan taakse, sillä suunnitelmissani on tehdä pyörällä retkiä lähelle ja kauemmas. Muutoinkin pyörä tulee enemmän ympärivuotiseen arkiajoon kuin pelkkään luonnossa ja haastavissa maasto-olosuhteissa tapahtuvaan ajoon. Tilaamani pyörälaukut eivät vielä ole saapuneet, mutta se ei haittaa. Pakkaan tavarani Savotan Jääkäri M-reppuun, joka kapeana kantolaitteena toimii perusretkeilyn lisäksi mainiosti myös pyöräillessä. Noin 30 litran reppuun saan lisätilaa kiinnittämällä siihen Savotan pystytaskun. Reilun kokoiseen taskuun mahdutan keittimen, ruokailuvälineet ja yöretken eväät. Makuupussi, villapaita ja muut tarvikkeet mahtuvat helposti 30 litran reppuun. Makuualustan ja kamerajalustan kiinnitän irtoremmeillä tarakalle.

 Läskipyörä on näihin maisemiin erinomainen kulkuväline.

Ajotuntuma hiekkaisilla teillä ja poluilla on mukava. Pakkasta taitaa olla muutama aste, ilma on raikas ja keho lämpiää sopivasti. Pitemmissä ja jyrkimmissä ylämäissä kytken avusteisuuden päälle ja pystyn polkemaan ne istualtaan. Matkanteko tuntuu mukavalta. Vauhti on sopiva ja tien molemmilla puolella aukeavaa ympäristöä voi seurata huomattavasti paremmin ja tarkemmin kuin auton kyydistä. Alamäet mennään polku- ja painovoimalla. Nopeus nousee ajoittain neljään, viiteenkymppiin ja siinä vauhdissa jo reissumiehen partakin vipattaa melkoisesti!

Hiekkatieltä poikkean laavulle menevälle polulle. Leveillä renkailla varustettu pyörä rullaa tasaisesti ja helposti yli polulla olevien juurten ja kivien. Laavu sijaitsee kahden pienen lammen välisellä kuivalla kankaalla. Pyörän renkaista ei juurikaan jää jälkeä kunttaan, mutta yritän mahdollisimman hyvin pysyä maastoon jo syntyneillä poluilla ja kulku-urilla. Laitan pyörän nojaamaan laavun seinustalle ja kiertelen lähiympäristöä. Ilta alkaa hiljalleen hämärtyä ja siirrän tavarat pyörästä laavun suojaan.

 Tulilla on hyvä lämmitellä.

Kyläyhdistyksen ylläpitämän laavun polttopuulaatikot ovat tyhjät. Keräilen lähiympäristöstä maahan pudonneita oksia ja risuja jotta saan tulet tehtyä. Olen tehnyt leivät valmiiksi ennen reissua. Kannellisen lautasen sisältä löytyy kokonaisia keitettyjä perunoita, sipuli ja pari raakaa kanamunaa, jotka ovat pysyneet ehjinä. Kaivan repusta nuotiopannun ja voinokareen sekaan pilkon perunat ja sipulin. Ne saavat hetken paistua ja lisään pilkotun grillimakkaran. Pyöräyttelen aineksia lusikkahaarukalla kunnes ne ovat riittävän rapeita. Rikon pannulle kanamunat ja maustan annoksen mausteseoksella. Syön reissumiehen spydärin suoraan pannulta, koska aterialle ei ole ilmaantunut muita jakajia. Kuuma, mausteinen ruoka maistuu herkulliselta kiristyvässä pakkasillassa.

 Aikuisen miehen retkieväät.

Jälkiruoaksi kiehautan kahvit. Pitkästä aikaa mukana on myös takavuosien suosikkia, pari sokerikorppua. Niitä on kiva dipata kuumaan juomaan ja mutustella tulta ja maisemaa katsellessa. Lammen tummalla jääpinnalla on hieman valkoisia lumihiutaleita tai rakeita. Ne näyttävät aivan tähdiltä taivaalla. Ensimmäiset tähdet alkavatkin ilmestyä tummuneelle taivaalle. Odotettavissa on myös pienenevän kuun esiinmarssi ja viritän kameran jalustoineen ottamaan time lapse -videota.

En jaksa valvoa kovin myöhään, vaan kömmin makuupussiin jo puoli kymmenen maissa. Hetken kuuntelen nuotion rauhallista kohinaa ja pientä rätinää. Nuotio lämmittää ja uni tulee pian. Parin tunnin unen jälkeen on kuitenkin kömmittävä lämpimästä pussista kylmään maailmaan. Jääkylmät kengät jalkaan ja visiitti puun juurelle. Reissulla ehtii herätä sen verran, että kirkkaan tähtitaivaan halki juoksevat komeat revontulet eivät jää havaitsematta. Ajatus niiden kuvaamisesta tyssää siihen, että huomaan kameran akkujen hyytyneen pakkasessa. Takaisin makuupussiin, tuleehan noita, reposia.

Aamulla herään ilman kiirettä. Nautiskelen makuupussin lämpimästä ympäristöä tarkkaillen. Aurinko nousee hiljalleen lammen takaa. Lähimmän puun oksille lehahtaa kaksi kuukkelia, jotka pällistelevät minua uteliaina. Isoa, pyöreää päätä kallistellaan puolelta toiselle ja nokasta tulee naukuvaa ääntä. Ilmeisesti kuusangat ihmettelevät, että eikö ukko meinaa nousta ollenkaan ja alkaa aamupalan tekoon. Koko porukalle. Oksalla keikkuvat linnut näyttävät olevan sen verran pulleassa kunnossa, etten taida kavereille eväitäni jakaa.

 Fillari nojailemassa puuhun rennosti.

Kattilan pohjalle jäänyt vesi on jäätynyt yön aikana. Nappaan kattilan ja lähden lammen rantaan hakemaan lisää vettä. Ennen rantaan saapumista pysähdyn polulle ja olen aivan paikallani. Tummaa veden pintaa halkoo hiljalleen vasemmalta tuleva koskelo. Sekin lienee aamupalaa hakemassa, sen verran tarkkaavaisesti ja hitaasti lintu ui lammen rantaa seuraten. Välillä pää ylös vedestä ja ympäristöä tarkkaillen ja jälleen pää veden alle kaloja tähystämään. Minulla ei ole kiirettä, vaan seuraan kaikessa rauhassa linnun häviämistä pienen niemen taakse. En halua säikäyttää sitä kesken aamupuuhien. Koskelon siirryttyä riittävän kauaksi jatkan matkaani lammen rantaan ja koukkaan itselleni puuro- ja kahviveden.

En tee tulia, vaan nautin aamupalan pikaisesti kirpeässä pakkassäässä. Tavaroiden pakkaaminenkin sujuu rivakasti ilman nuotion hemmottelevaa lämpöä. Pyöräkin näyttää olevan kuin jäädytetty, yltäpäältä kuurassa. Raaputan ohjaustangosta näyttöpaneelin näkyviin ja kytken virran siihen. Akun varaus näyttää samalta kuin illalla. Pakkasyöstä huolimatta akun lataus on pysynyt jotakuinkin ennallaan.

 Olisiko yöllä käynyt hetken pakkasen puolella?

Viimeinen silmäys laavuun ja nuotiopaikalle ennen paluumatkalle lähtöä. Maasto on vielä kuurassa kun pääsen takaisin tielle. Seuraavalle viikolle on ennustettu jo ensilumen tuloa. Toivottavasti pysyvän lumipeitteen tuloon on vielä aikaa, jotta ehtisin tehdä lisää pyöräretkiä lähimaastoon. Sen verran mukavalta puuhalta tämä retkeily sähköavusteisella läskärillä tuntuu.