Pikavisiitille Nuuksioon

 Heinät pakkasella.

Ulkona paistaa helmikuinen aurinko, kirkkaana ja kylmänä. Pakkasta näyttää olevan kymmenkunta astetta. Päätän lähteä hetken mielijohteesta lyhyelle päiväretkelle ennen illan menoa. Pakkaan termospullon, eväät reppuun ja kiirehdin paikallisjunaan. Vaihdan Espoon keskuksessa bussiin ja pian olenkin jo Nuuksion kansallispuiston portilla, luontokeskus Haltiassa

Nuuksion kansallispuisto on yksi maamme suosituimmista ja yksi syy suosioon lienee pääkaupunkiseudun toimivat kulkuyhteydet. Ajokortittomana jalkamiehenä arvostan suuresti toimivaa ja säännöllistä julkisliikennettä. HSL:n (Helsingin seudun liikenteen) linjojen varsilta löytyy paljon ja monipuolisia retkeilykohteita.

 Luontokeskus Haltian pihassa on myös kota.

Suomen luontokeskus Haltia sijaitsee upealla paikalla Nuuksion Pitkäjärven itärannalla, Solvallan urheiluopiston vieressä. Haltia on enemmän kuin perinteinen kansallispuiston opastuskeskus. Se tarjoaa näyttelyjen ja opastuspalveluiden lisäksi hyvät puitteet retkeilijöille, koululaisille ja myös tapahtumajärjestäjille. Tilat ovat avarat, valoisat ja puupinnat tuntuvat hyvältä. Alhaalla järven rannassa on kota ja tilaa toiminnalle. Järvi on vielä tukevasti jäässä ja rannalle vedetyt veneet odottavat kevättä vielä tovin.

Nuuksio on minulle tuttua retkeilyseutua vuosien takaa, mutta edellisistä visiitistä on jo jonkin aikaa. Haltian opastuskeskuskin on nököttänyt rinteessään jo reilu kolme vuotta ja vasta nyt pääsen siellä vierailemaan. Juttelen jonkin aikaa asiakasneuvoja Marin kanssa ja hänen vinkistään päätän oikaista pitkin järven jäätä kohti Haukkalampea.

Pakkaslunta on jään päällä kymmenisen senttiä ja kävely aurinkoisella järvellä on vaivatonta. Mahtava talvisää on saanut muutamia hiihtäjiäkin liikkeellä. Timantit heijastuvat puhtaan valkoisen lumen pinnalta ja silmiä on siristettävä. Samalla tajuan unohtaneeni aurinkolasit kotiin.

 Suksilla ja jaloin jään päällä.

Haukkalammen ympäristössä riittää korkeuseroja, jyrkkiä rinteitä ja komeita kallioita, aurinkoa ja varjoa. Aurinkoisilla paikoilla on melkeinpä kevään tuntua, lämmintä ja valoisaa. Varjon puolella lämpötila laskee selvästi ja välillä pukkaa viluakin. Kallion kylkeen on syntynyt jääpylväitä.

Haukkalammen opastustupa on talvisin kiinni ja jatkan matkaa Haukanholman tulipaikalle. Se sijaitsee kauniilla paikalla kallion laella, Haukkalammen kulmassa. On arkipäivä ja kirkkaasta kelistä huolimatta alueella ei liiku muita kulkijoita. En viitsi tehdä tulia yhden miehen eväshetkeä varten ja makkara jää tällä kertaa käristämättä. Pari kuksallista kuumaa mustikkavadelmamehua eväsleipien kera lämmittää yhdessä iltapäivän auringon kanssa. Onpa rauhallista. Viikonloppuisin Nuuksio vetää porukkaa todella paljon, myös talvella.

 Olli syö eväitään.

Aurinko painuu hiljalleen metsän reunan taakse ja suuntaan takaisin tien varteen. Nuuksionpään pysäkillä katson kelloa ja totean seuraavan bussin lähtöön olevan reilu puoli tuntia. Käytän sen kävelemällä takaisin luontokeskus Haltiaan ja ympyrä sulkeutuu. Reilun kolmen tunnin päiväretkellä matkaa kertyy kymmenisen kilometriä.

Näissä maisemissa olisi mukavaa fiilistellä ajan kanssa, mutta joskus tällainen pikavisiittikin tekee hyvää. Keväämmällä uudestaan ja pidemmän kaavan mukaan.