Sesongin ulkopuolella: Porkkalanniemi

 Porkkalanniemi lumen ja pakkasen alla.

Hiljattain tehdyllä epäsesonkiretkellä Hankoon sain ajatuksen, että ennen kevään koittamista voisi käydä myös Kirkkonummella sijaitsevalle Porkkalanniemelle. Porkkala on erittäin suosittu lintujen bongauspaikka ja niemen kärjen virkistysalue kerää tuhansittain ihmisiä sulan maan aikana.

Porkkalalla on kiinnostava, osin yhteneväinen historia Hankoniemen kanssa. Molemmat niemet ovat olleet itänaapurin suosiossa toisen maailmansodan jälkeen. Hangosta vuokralainen lähti jo 1941, mutta Porkkalan kärjessä neuvostokansalaiset viihtyivät yli vuosikymmenen ajan, aina vuoteen 1956 saakka.

Kapea ja mutkainen tie kohti Porkkalan kärkeä kapenee kapenemistaan linja-auton kääntöpaikan jälkeen. Tällä hetkellä julkinen liikenne toimii vain arkisin. Perillä on muutama pieni parkkipaikka jotka aurinkoisina kesäpäivinä ovat taatusti täynnä.

 Porkkalanniemen talvinen maisema puiden latvojen yli.

Saavuimme perille aamuyhdeksän aikaan, koska halusimme nauttia Porkkalanniemen hiljaisuudesta rauhassa. Edellisestä lumisateesta oli jo jonkin aikaa ja polut alueella olivatkin hyvin kävelijöiden ja pyöräilijöiden tamppaamia.

Lumisessa maastossa erottui peurojen, jänisten, pikkujyrsijöiden ja pyöräilijöiden jälkiä. Viimeisin tulokaslaji, läskipyöräilijä on yleistynyt huomattavasti retkeilyalueilla ja myös kansallispuistoissa.

Virkistysaluetta hoitavat yhdessä Uudenmaan virkistysalueyhdistys sekä Kirkkonummen, Nurmijärven ja Vantaan kunnat. Alueella on hyvin kuivakäymälöitä, telttailualueita ja keittokatoksia. Myös talvisaikaan polttopuuta oli riittävästi saatavilla.

Mantereen puolella ei muita liikkujia näkynyt, mutta lämpötilan noustessa puoliltapäivin ilmestyi jääalueelle niemen edustalle useita retkiluistelijoita ja kävelijöitä. Meren rannassa oli uskomattoman hiljaista. Ei mottoriajoneuvojen eikä lentokoneiden ääntä. Edes tuuli ei suhissut ja linnutkin malttoivat vielä odotella kevätpelejään.

 Sitkeä retkeilijä talvilaavulla.

Aivan Porkkalanniemen kallioisessa kärjessä sain nenääni savun tuoksua. Hetken kuluttua huomasin kahden puun väliin viritetyn laavukankaan ja yksinäisen retkeilijän, joka oli viettänyt yön testaamassa uutta makuupussiaan. Aamun nouseva aurinko oli kuulemma ollut näkemisen arvoinen. Taatusti.

Kuulumisten vaihdon jälkeen jatkoimme matkaa niemen itäpuolella sijaitsevaan suojaiseen poukamaan ja kaivoimme repuistamme retkieväät. Puolenpäivän aurinko lämmitti jo niin lämpimästi, että ilmassa oli jo häivähdys kevättä. Untuvatakkikin oli riisuttava.

 Parasta talviretkeilyssä: Kuppi kuumaa ulkona auringon lämmittäessä.

Eväitä syödessä ja Rönnskärin majakkaa tuijotellessa pohdiskelin, miltä alue nyt näyttäisi, jos sitä ei oltaisi vuokrattu itänaapurille. Porkkala oli yksi maamme ensimmäisistä kansallispuistoista vuonna 1938, mutta vuoden 1956 aluepalautuksen jälkeen puistoa ei perustettu uudelleen.

Sääli, sillä tämä maaliskuun alun epäsesonkikohde täyttäisi tänä vuonna täydet 80 vuotta.