Tervetuloa retkiperheen matkaan Ritajärven luonnonsuojelualueelle
Retkiperhe on viisihenkinen perhe, joka hakee luonnosta vastapainoa kiireiselle arjelle. Arkena juostaan usein kelloa vastaan pitkien työpäivien, lasten harrastusten ja muiden menojen kanssa. Mieli on levoton ja kiireinen, tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Aikuiset kaipaavat pientä irtiottoa ja lapsillekin olisi mukava saada jotain kehittävää tekemistä.
Luonto on yhtälailla läsnä lähimetsässä kuin pidemmälle suunnitellussa viikonloppuretkessä johonkin kansallispuistoon. Luonto rauhoittaa, luonto pysäyttää, luonto tuo hengähdyshetken ja roppakaupalla uusia kokemuksia lapsille ja aikuisille. Perheen yhteisenä tekemisenä lähdemme niin usein luontoon kuin se vain on mahdollista. Jokaiselta retkeltä palaamme monta kokemusta rikkaampana.
Pääsiäisenä meillä on aikaa toteuttaa yhden päivän päiväretki johonkin lähimaisemiin. Lähimaisemat meidän tilanteessa tarkoittavat usein n. tunnin, puolentoista ajomatkan päässä olevia kohteita. Vuoden retkikohteeksikin valittu Pirkanmaan Sastamalassa sijaitseva Ritajärven luonnonsuojelualue päätyy kohteeksemme tällä kertaa. Olemme kuulleet siitä eri somekanavien kautta. Tutustumme Ritajärveen etukäteen vähän nettisivujen kautta, lopullinen reittipäätös tehdään kyllä vasta luonnonsuojelualueen porteilla.
Ennen lähtöä mietitään ja kootaan retkivarusteet sekä retkellä syötävät ruuat. Päätämme ottaa päiväreppuihin mukaan risukeittimen, edelliseltä pääsiäisruualta jäänyttä karitsanpaistia, keitettyjä perunoita, tomaatteja ja tietysti myös perinteistä grillimakkaraa. Termokseen otetaan valmiiksi kuumaa vettä kaakaota ja teetä varten, näin säästyy vähän aikaa veden keittämisestä. Ruokailua varten tarvitaan ruokailuvälineet, teleskooppimakkaratikut, kupilkat juomia varten, talouspaperia, sinappia, vähän kuivaa alkusytykettä risukeittimeen, tulentekovälineet ja roskapussi pois kuljetettavia roskia varten, mitään ei saa jättää maastoon.
Viemme aina omat roskat pois, vaikka retkeilisimme paikassa jossa olisi roskahuoltoa. Näin vähennämme retkipaikkojen kuormitusta ja huolehdimme omalta osaltamme paikkojen siisteydestä. Melkein järjestään joka retkeltä tulee kerättyä myös muiden jättämiä roskia mukaan.
Ritajärvelle on helppo saapua omalla autolla Sastamalantieltä Pohjalantien kautta Ritajärventielle. Ritajärventiellä on hyvät opasteet parkkipaikoille. Heti parkkipaikalla huomaa selkeästi, että alueeseen on panostettu ja puitteet ovat kunnossa. Opasteet ovat komeat ja Valkeajärven rannalle on rakennettu leveät ja tukevat puiset kulkusillat ja pitkokset jotka helpottavat pienimpien kulkijoiden menoa, ja reitit on merkitty selkeillä värikoodeilla. Aurinkoisena pääsiäislauantaina paikalla on väkeä aika paljon. Sekaan silti mahtuu vielä hyvin ja autollekin löytyy paikka. Kevät on juuri saamassa niskaotetta talvesta, lunta on vielä runsaasti ja järvet jäässä, mutta aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta lämmittäen mukavasti. Hetken lähtöpaikalla tuumailtuamme päätämme lähteä kolmen järven kierrokselle joka on n. 8km pituinen, ja kiertää käytännössä koko alueen kolme järveä nimiltään Valkeajärvi, Alinen Ritajärvi ja Ylinen Ritajärvi.
Ensimmäisellä etapilla parkkipaikalta Valkeajärven Kannaksen laavulle meitä vastaan tulee eniten kulkijoita. Polku on alussa paikoittain liukas ja jäinen mutta pienellä askelien suunnittelulla pärjää hyvin, kiirehän ei ole nyt mihinkään. Liikkeellä on paljon porukkaa, ilahduttavan paljon myös perheitä on lähtenyt nauttimaan kevättalvesta ja hienosta säästä. Kannaksen laavun tulipaikalla palaa tuli ja paikan täyttää iloinen puheensorina lasten touhutessa ympäristössä. Laavupaikka on hienossa niemessä josta aukeaa näkymät järvelle. Järven jäällä kulkee myös väkeä pulkkaa vetäen. Jos meillä olisi ihan pieniä lapsia, päiväretken eväspaikaksi valikoituisi Kannaksen laavu ympäristöineen, ja kierroksena voisi mennä Valkeajärven 2,3 kilometrin kierroksen. Myös pelkkä matka laavulle ja takaisin tarjoaa kaikista pienimmille kosolti seikkailua ja erämaisen kallioiset järvenympärysmaisemat silmänruokaa kaikille. Talvi on siitä mukavaa retkiaikaa että veteen putoamista ei tarvitse nyt pelätä järven ollessa kunnolla jäässä. Meidän 6v, 9v ja 11v lapset ovat jo tottuneet kulkemaan maastossa pidempää matkaa joten jatkamme eteenpäin. Väenpaljous vähenee selkeästi mitä pidemmälle reitti etenee.
Polku mutkittelee vaihtelevissa maastoissa, vaativuudeltaan keskivaikea korkeuserojen ja kivisten polkujen vuoksi. Lapset pysyvät hyvin tahdissa ja retki etenee joutuisasti. Näin talvella polut ovat tallautuneet suht tasaisiksi. Välillä pysähdellään ihmettelemään erilaisia juttuja. Talvinen metsä tarjoaa ihmeteltävää etenkin erilaisten eläinten jälkien muodossa. Arvailemme, että ainakin jänis ja kettu repolainen, sekä orava ja pienemmät jyrsijät ovat kulkeneet maastossa. Poika inspiroituu kyselemään jopa planeettojen liikkeistä ja jääkauden maanmullistuksista havainnoidessaan ympäröivää luontoa. Pienet retkikiikarit ovat mukana ja niillä koitetaan välillä kiikaroida mikä lintu pitää ääntä metsän siimeksessä. Ajatukset lentävät ja juttukin luistaa. Välillä ollaan ihan hiljaa, ja keskitytään vain asettelemaan askeleita toisen jälkeen.
Kuten aina lasten kanssa, ei kaikki etene kuten oppikirjoissa ja matkalle mahtuu myös sisarusten välisiä nahisteluja ja lapsia täytyy välillä vähän ohjeistaa. Koetamme muistuttaa luonnon rauhasta ja myös siitä, että muille mahdollisille alueella liikkuville retkeilijöille taataan rauhallinen retki ilman turhaa mölyä. Vaikka ketään ei näy, niin lähellä saattaa silti olla muitakin ihmisiä, se on aina hyvä muistaa. Ihmisten lisäksi luonnon kunnioittaminen ja eläinten rauhan edistäminen ovat tärkeitä asioita. Me olemme vieraina luonnossa. Normaali keskustelunääni ja juttelu ovat asia erikseen.
Palkitsevinta lasten kanssa luonnossa liikkumisessa on se, että kun hankaluuksista päästään eteenpäin, myös lapsista näkee miten he keskittyvät eri tavalla ympäröivään luontoon ja omaan paikkaansa siinä. Ei tarvita elektroniikkaa tai mitään muitakaan ärsykkeitä, luonto tarjoaa koettavaa siihen tahtiin kuin sitä on valmis vastaanottamaan. Joskus voi myös vain olla.
Ritajärven luonnonsuojelualue tarjoaa monta tulistelupaikkaa ja ne sijoittuvat mukavasti reitin varsille. Alueella on myös muutama varaustupa. Niiden saatavuudesta ei itselläni ole parempaa tietoa, mutta paikat näyttävät hienoilta ja pystyn kuvittelemaan, miten mahtavaa olisi istua viilenevää kesäiltaa jommankumman mökin rannalla järvelle tähyillen. Erämaamaisemaa katkoo kerran iso sähkölinja ja hakkuualue sen alla, muuten maisema on todella upea, vaihteleva, kallioinen ja jylhä. Kesällä ilmeisesti alueella näkee myös pariin otteeseen vähän suoluontoa, todella monipuolinen kohde!
Valitsemme omaksi ruokailupaikaksi keltaisen reitin varrella olevan aika yksinkertaisen tulipaikan Alisen Ritajärven yhdessä niemessä. Tulipaikalla on kivinen nuotiorinki sekä pari penkkiä ja pölkkyä joissa istua. Vieressä on pieni puukatos ja alueelle on tuotu talven aikana lisää puuta, ne odottavat isossa kasassa tulipaikan takana. Tulien sytyttely ottaa aikansa, puut ovat aika märkiä. Löydämme muutaman kuivemman puun ja pikkuhiljaa tuli saadaan syttymään miehen päättäväisen asenteen ansiosta, itse olisin saattanut jo luovuttaa aiemmin. Puiden pilkkominen ihan pieneksi ja mukana olevan sanomalehtisytykkeen avulla tulet saadaan alulle. Minä virittelen samalla risukeitintä ja lapset leikkivät jäällä sekä läheisillä kivillä. Luonto innostaa heitä jonkinlaiseen mörköleikkiin ja rooleja jaetaan innokkaasti.
Lämmitämme karitsanpaistia folion sisällä nuotion vierellä, valmiiksi kypsät perunat lämpenevät risukeittimellä kattilassa ja tomaatit tulevat herkullisen makeiksi niinikään folion sisässä lämmitellen nuotion kupeessa. Tomaateista tuleekin yllättäen hieman nirson nuorimmaisen herkku, hän pyytää niitä myös kotona. Lapset pääsevät paistamaan omat makkarat, kun hiillos alkaa olla sopiva. Kokoan jokaiselle annoksen ja hetki istutaan ihan hiljaa ruoasta nauttien. Retken parhaita hetkiä on aina pysähtyminen ja ruokien valmistelu ja eväiden syöminen. Samalla kerkeää hyvin nauttimaan ympäristöstä ja kevätauringosta. Isäntä kaipailee kahvien perään, mutta joudun tuottamaan pettymyksen koska mukana on vain teetä. Maistuupa sekin hyvältä jälkiruokana puupölkkyjen päällä istuen. Tämä jos mikä on sitä paljon puhuttua laatuaikaa!
Ohi kulkee isompi retkiseurue usean lapsen kanssa, vaihdamme muutaman sanan ja he päivittelevät myös märkiä puita. Tulien teko oli ottanut vielä kauemmin aikaa kuin meillä. Puu on selkeästi tuoretta ja kuivuu kevään aikana, seasta löytyi onneksi myös kuivempaa puuta.
Matka jatkuu niemennokkien väli jäällä kulkien ja saavutamme merkatun reitin toisella puolella. Maasto kulkee nyt kuusimetsässä ja välillä isojen kivien pirstomassa maastossa. Jääkauden ja sen jälkeisen ajan mullistusten jäljet ovat vahvasti läsnä jopa lumen alta. Opasteet ohjaavat oikeaan suuntaan ja eksymisen vaara on aika minimaalinen selkeillä poluilla. Saavumme kohtapuoliin Paavinhattu-nimiselle näköalapaikalle josta sininen ja keltainen reitti kohtaavat taas toisensa. Vessatauon jälkeen matka jatkuu Valkeajärven toista puolta, nytkin jäällä kulkien takaisin kohti lähtöpaikan parkkipaikkaa. Näemme vielä muutamia retkeilijöitä paluumatkalla mutta auringon hiljalleen jo laskiessa alue alkaa selvästi tyhjentyä ja rauhoittua kulkijoista. Ritajärven luonnonsuojelualueella on leiriytyminen kielletty joten yöksi tänne ei saa jäädä. Voisin silti kuvitella palaavani kesällä iltaretkelle istumaan kivelle järven rantaan ja peilityyntä järveä ihaillen, kotiin voi kesällä ajella valoisalla vähän myöhemminkin.
Parkkipaikalle saavuttaessa mieli on selkeä ja virkeä. Retkeen kului kokonaisuudessaan noin neljä tuntia, ruokatauolla viihdyttiin varmaan reilu tunti. Jaloissa ei juuri paina, päiväretkeksi 8 kilometriä on meidän perheelle oivallinen matka. Sisarusten nahina jäi kauas matkan varrelle ja lapsetkin ovat iloisella tuulella. Tähän on hyvä päättää aurinkoinen päivä Ritajärvellä. Alue on todella hieno ja erityisen perheystävällinen, voisin antaa sille pisteet 5/5. Tulipaikkoja löytyy ja niissä puuhuolto pelaa, opasteet ovat hyvät, pahimpien kivikoiden yli pääsee kävelemään uudenkarheita kulkusiltoja pitkin, vessojakin löytyy, maisemat ovat erämaiset ja vaihtelevat, nähtävää riittää. Tänne palataan vielä joskus sulan maan aikaan! Retkiperhe suuntaa auton nokan kotiinpäin, illalla tuntuu mukavalta oikaista jalat saunan lauteille mielessä vielä Ritajärven maisemiin palaten.