Reppuretki Tuusulanjärven pikku-Kolille
Tuusulanjärveä ympäröiville upeille kulttuuri- ja luontokohteille pääsee vihdoin myös ilman yksityisautoa. Visit Tuusulanjärvi -hanke aloitti hop on hop off -liikennöinnin alkukesästä ja nyt pääsee kätevästi piipahtamaan haluamassaan kohteessa. EDIT Kesällä 2021 bussi liikennöi vain Tuusulanjärven itäpuolella, eikä kierrä koko järveä.
Kotikaupungissakin on joskus mukava matkailla. Tuusulanjärven kulttuuri- ja luontokohteita kiertävä Visit Lake Tuusula -bussi lähtee Järvenpään rautatieasemalta. Bussi liikennöi tiistaista sunnuntaihin ja päivän ensimmäinen lähtö on kello kymmenen maissa, jonka jälkeen lähdöt ovat noin puolentoista tunnin välein. Tarkemmat aikataulut, reitin ja kohteet löydät täältä.
Hop on hop off -bussin kyytiin nousee lisäkseni viisi muuta henkilöä ja lähdemme kiertämään Tuusulanjärveä, tuttavallisemmin Tuusista, myötäpäivään. Viiden euron hintaisella lipulla voi koko päivän ajan kiertää järveä ja jäädä pois ja nousta uudelleen kyytiin haluamallaan pysäkillä, jotka on merkitty omalla Visit Lake Tuusula -tunnuksella. Maksun voi suorittaa kuljettajalle joko käteisellä tai kortilla. Museokorttilaisia ilahduttanee tieto, että keltaisella kortilla pääsee maksutta kyytiin. Nytkin noin puolella porukastamme on mukanaan tuo museomaailman yleisavain.
Järvenpään keskusta jää taakse ja heti alkuun on annettava isot plussat kuljettajalle. Korsisaaren liikenteen autoa ajava Jouko on erittäin hyvin perillä reittinsä historiallisista kohteista ja palveluista. Tarinaa niistä hän tiputtelee sopivan rauhalliseen tahtiin, perinteisen kiertoajelun tyyliin. Taustalla on paitsi innostus omaan työhön, myös vankka paikallistuntemus. Jouko on asunut alueella nelisenkymmentä vuotta.
Reitti seuraa Suomen taiteen kultakauden henkilöiden koteja ja tiluksia. Taidemaalari Eero Järnefeltin Suviranta jää oikealle. Juhani Ahon Aholan sivuutamme tällä kertaa, sillä ensimmäinen matkusta jää vasta Halosenniemeen. Ahoon palaamme myöhemmin, Sarvikalliolla. Säveltäjämestari Jean Sibelius lepää Ainolan puutarhassa joka on jo vehreimmillään harvinaisen lämpimän kevään ansiosta. Ainolan korkeimmalta kohdalta "Jannen" kerrotaan seuranneen laulujoutsenten saapumista Tuusulanjärvelle.
Käännymme vanhalle Rantatielle ja ajamme kiemurtelevaa tietä halki vehreän maalaismaiseman. Taidemaalari Pekka Halosen Halosenniemeen tiputamme kyydistämme rouvan. Halosen kerrotaan löytäneen tupatöllinsä paikan talvisella hiihtomatkallaan Tuusulanjärveen työntyvältä Pitkäniemeltä. Kallioiselle niemelle valmistui Halosenniemi vuonna 1902, mutta tuota ennen oli ehtinyt valmistua edelleen paikallaan seisova rantasauna. Saunasta tuli vuosien myötä kuuluisa, ja siellä löylyttelivät taiteilijayhteisön jäsenet.
Lyhyen Lottamuseon pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaa ja ohitamme Erkkolan ja Aleksis Kiven kuolinmökin. Kansalliskirjailijan haudalla ehdimme hyvin käydä Tuusulan kirkolla. Seuraava pysähdys on Ilmatorjuntamuseo, mihin jää pääkaupunkiseudulta saapunut seurue. Museon kiinnostavinta antia seurueen nuorimmaiselle, Topille olivat alueen autot, joihin pääsi istumaan. Tämän kuulen, kun nousen itse takaisin kyytiin palatessani Sarvikalliolta.
Jouko jättää minut Tuusulanjärven länsirannalla olevalle pysäkille, mistä on noin kilometrin verran komealle näköalapaikalle, Sarvikalliolle. Sarvikallion kerrotaan olleen keskeinen paikka Tuusulanjärven taiteilijayhteisön piirissä. Siellä Venny Soldan-Brofeldt, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt maalasivat usein. Järnefeltille Sarvikallio toi mieleen Kolin jylhät maisemat ja hän nimitti paikan pikku-Koliksi. Tuusulanjärven rantojen korkein kohta oli myös tärkeä kohtaamispaikka, siellä käytiin perheiden kanssa usein retkellä. Nykyään Sarvikallio on yksi Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kohteista.
Ylhäällä kallion laella on mäntymetsää, suuria kivenlohkareita ja tasaista kalliota. Ympäristössä näkyy muutamia pariskuntia nauttimassa kesäisestä järvimaisemasta. Osalla on eväät mukanaan. Nakkaan reppuni männyn juurelle ja käyn itsekin istumaan puuta vasten.
Kallion laen mänty antaa sopivasti suojaa keskipäivän auringolta. On yksi alkukesän hellepäivistä ja onneksi pienoinen tuulenvire puhaltaa järveltä. Se vie myös metsästä seuranneet hyttyset tiehensä. Nojaan mäntyyn ja huomaan kaarnan väliin kiilatun yksinäisen kävyn. Maassa niitä on kymmeniä, olemme siis tikan pajalla.
Otan eväät repustani ja samalla seuraan kimalaisen puuhastelua puolukan valkoisissa kukissa. Kyllä kelpaa pörrätä. Eväitä nauttiessani annan mielikuvitukselle vapaata ja siirryn reilun sadan vuoden takaiseen aikaan. Järven pohjoispään suunnasta lähestyy vene, jossa on kaksi henkilöä. Sen ehdittyä lähemmäksi tunnistan henkilöt Juhani Ahoksi ja Tilly Soldaniksi, Ahon puolison, Vennyn nuoremmaksi siskoksi. Tällä kertaa Aho taitaa olla enempi kala- kuin herrasmies ja on laittanut Tillyn soutamaan, jotta itse voisi uittaa uistinta haukien ja kuhien toivossa.
Veneen he köyttävät rantakoivuun ja kipuavat piknik-korin kanssa Sarvikallion laelle. Viltti levitetään varjoiseen paikkaan, hieman syrjemmälle. Ja jo alkaa Juhani Aholla peli vaimonsa nuoremman siskon kanssa. Kirjailija osaa tietty valita sanansa ja tästä alkaa heidän lämmin rakkaussuhteensa. Suhde tulee kestämään Ahon kuolemaan saakka ja pari saa myös yhteisen poikalapsen. Tilly sentään muuttaa pois Ahon ja Soldan-Brofeldtin taloudesta. Lue lisää kolmiodraamasta.
Korkealta Sarvikalliolta avautuu edelleen kaunis näköala Tuusulanjärvelle, vaikka sen erämaisuus on karissut sadan vuoden aikana. Vasemmalla pilkistää Halosenniemi ja vastarannalla, järven kapeimmalla kohdalla, on Onnelan majatalo. Siellä viihtyi Eino Leinokin. Hetkisen vielä seuraan taivaalla ajelehtivia valkoisia pilviä, kunnes on aika pakata reppu ja palata tien varteen odottamaan Joukon bussia. Pellon laidalla vastaan pyöräilee iloisia aasialaisia turisteja, menossa Sarvikalliolle piknikille hekin.
Bussiin nousun jälkeen olemmekin pian jo Vanhankylänniemessä Kartanolla. Lähden kävelemään alueelle risteilevää luontopolkua. Luontopolku esittelee alueen historiaa ja luontotyyppejä; muun muassa tervaleppälehto, jalopuumetsikkö, kallioketo ja pensaikkoluhta löytyvät reitin varrelta. Alueella laiduntaa lampaita ja myös hevosia on laitumella. Suurelle yleisölle alue on tutumpi Euroopan vanhimman bluesfestivaalin, Puistobluesin pitopaikkana. Juhannuksen jälkeisellä viikolla sinisiä säveliä kuullaan ”Tuusiksen deltalla”.
Hop on hop off -bussin liikennöinnissä on hieman pidempi tauko ja päätän kävellä takaisin Järvenpään keskustaan. Matkaa ei ole kuin nelisen kilometriä ja reitin varrelle osuu kaksi mielenkiintoista luontokohdetta, Joukon polku lintutornineen sekä Rantapuiston Loutinoja.
Pitkospuureitti "Joukon polku" lähtee järvelle päin Taidetalon takaa. Polku kiertää lyhyen parin sadan metrin ympyrälenkin ruovikkoalueella. Polku on nimetty edesmenneen järvenpääläisen lintuharrastaja ja luontokuvaaja Jouko Veikkolaisen mukaan. Polun ympäristön kasvillisuus on kosteaa ja rehevää. Polun varrella kasvaa mm. kookasta keltaisena kukkivaa kurjenmiekkaa ja valkokukkaista vehkaa.
Pitkospuureitin alue kuuluu osittain Tuusulanjärven Natura-alueeseen ja järvellä pesii monipuolinen linnusto. Lintutornin ja reitin rakentaminen oli alun perin osa Lintulahdet Life -hanketta. Huonokuntoista pitkospuureittiä on kunnostettu talkoovoimin, mutta työ on toistaiseksi kesken. Kannattaakin valita vasemmanpuoleinen pitkos lintutornille mennessä, sillä oikeanpuoleinen reitti on vielä kesken. Lintutornilta on hyvä näköala niin kosteikkoon, järven pohjoispäähän kuin kaupungin keskustaankin. Hiljattain valmistunut tornitalo pilkistää vihreän keskeltä.
Rantapuisto sijaitsee aivan Järvenpään kaupungin keskustassa. Alueella on suuria nurmikenttiä puineen jotka houkuttelevat kaupunkilaisia viettämään siellä aikaansa. Puistoon on tuotu viime vuosina lisää toiminnallisuutta ja sieltä löytyy mm. kuntoilualue senioreille, skeittipuisto ja minigolf-rata kahvila- ja ravintolapalveluineen.
Järven pohjoisin pää on säilynyt melko luonnontilaisena, rehevänä kosteikkona. Pikkupoikina meillä oli tapana tulla ongelle juuri näille nurkille. Loutinojan varresta nousi kaikenlaista särkikalaa niin paljon kuin kehtasi ylös kiskoa. Vuosikymmenien kuluessa järven vedenlaatu on parantunut, vaikkakin savipohjaisen järven vesi tulee jatkossakin olemaan sameaa. Siellä kuitenkin puljaavat sulassa sovussa läheisellä uimarannalla lapset ja kosteikossa viihtyvä sorsaemo poikasineen.
