Suomen luontoa juhlittiin Lemmenjoen kansallispuistossa
Mikä olisikaan upeampi tapa viettää Suomen luonnon päivää kuin tehdä retki Lemmenjoen kansallispuiston kultamaille. Hyppään parinkymmenen muun retkeilijän kanssa jokiveneeseen Lemmenjoen Njurgulahden kylässä. Jomppasen Oula ohjaa toistakymmentä metriä pitkän veneensä ensin Kaapin Jounin kentälle, missä pidämme pienen tauon ja tutustumme perinnemaisemaa hoitaviin lampaisiin. Itse piipahdin näissä maisemissa lammaspaimenena muutama kesä aikaisemmin. Kaapin-Jounilla viettämästäni ajasta pääset lukemaan täältä.
Pienen sateen saattelemana jatkamme Sotkajärveltä Lemmenjokea ylävirtaan. Jokea reunustavat erämaiset maisemat luovat lumoavia heijastuksia peilityyneen jokiveteen. Matkalaiset ihastelevat edessämme avautuvaa näkymää ääneen ja lukuisat kamerat taltioivat maisemia muistoiksi. Kaatuneita puita jyrkän törmän rinteillä, pystysuoria kallioita ja jättimäisistä kivistä kasautuneita kivipeltoja. Muutaman kerran nousemme pois veneestä, jotta se pääsee ajamaan joen matalimpien kohtien lävitse.
Reilun tunnin veneajelun jälkeen saavumme Kultahaminaan. Keskikesällä Njurgulahdesta Kultahaminaan liikennöi vuorovene aamulla ja iltapäivällä, alkukesästä ja syksyisin vain iltapäivällä. Nykyistä veneliikennettä saa kiittää kullankaivuusta, sillä alunperin veneillä kuljetettiin kullankaivajien tarvitsemia välineitä ja tarvikkeita. Retkipäivänäkin muutamia kaivajia oli tullut laiturin luo mönkijöineen, hakemaan veneen tuomia täydennyksiä.
Tarkoituksenamme on päivän aikana tutustua Metsähallituksen Luontopalveluiden rakentamaan uuteen, kultateemaiseen retkeilyreittiin. Reitillä esitellään Lemmenjoen kultahistorian ja kullan geologian pääkohdat sekä kerrotaan kullankaivuun nykypäivästä ja menetelmistä alueella. Kultareitti kulkee keskeisten kulta-alueiden läpi ja sen avulla retkeilijän on turvallista tutustua kullankaivuuseen. Kultareitin patikoinnin voi aloittaa vaihtoehtoisesti Njurgulahdesta, jossa ensimmäinen opastetaulu sijaitsee. Tällöin kuljetaan Lemmenjokivarren retkeilyreittiä noin 22 km:n matka Kultahaminaan. Vaihtoehtoisesti jokiosuuden voi matkustaa veneellä Kultahaminaan ja aloittaa patikoinnin sieltä, kuten me tällä kertaa teemme.
Kultahaminasta jatkamme Hengenahdistusmäkeä kohti kullan ensimmäistä löytöpaikkaa. Täältä Ranttilan veljekset löysivät kultaa ja loppu onkin historiaa. Kullan löytöpaikalla on edelleen toiminnassa oleva valtaus. Mäntymetsän penkalta alas puron varteen vievät metalliset portaat. Osa perinteisistä, puisista rakennelmista on korvattu kestävämmillä ratkaisuilla. Harjateräksestä tehdyt portaat ja silta tullevat kestämään useita vuosikymmeniä pitempään kuin esimerkiksi puiset pitkospuut. Ruosteen ruskea sävy uppoaa hyvin maastoon eikä materiaali tunnu liukkaalta märkänäkään.
Seuraava kohteemme on Morgamojan Kultala joka Pellisen kämppänäkin tunnetaan. Nykyinen kämppä on Metsähallituksen rakentama 1970-luvulla, mutta pihapiirissä sijaitseva sauna on 1940-luvun lopulta. Kultala on ollut alueen kullankaivuun keskus ja siellä perustettiin Lapin Kullankaivajain Liitto syyskuussa 1949. Tarinoiden mukaan kokouksen kahvitarjoilusta vastasi hollantilainen seikkailijatar Sylvia Petronella van der Moer. Petronellasta kasvoi legenda, yksi monista Lemmenjoen kultakenttien tarinoista.
Tällä kertaa Kultalan kievaria ei pyöritä Petronella, vaan Metsähallituksen Kirsi ja Riina. Nokipannuun koukataan purosta raikasta vettä ja se lasketaan tulipaikan ritilälle. Kansallispuistojen vanhoja tulipaikkoja, isoja betonirenkaita on korvattu pienemmillä, teräksisillä tulisijoilla. Uuden tulisijan (kukakohan keksisi tälle kuvaavan lempinimen?) muotoilun ja koon ansiosta nuotion lämpö kohdistuu suoraan tulen yläpuolella valmistettavaan ruokaan tai juomaan. Polttopuun vaihtuminen männystä koivuklapeihin yhdessä uusien tulisijojen kanssa on vähentänyt polttopuun kulutusta, Kirsi kertoo.
Hyvältä tuoksuu koivunuotionkin savu, vaikka tervaksen tuoksusta se poikkeaakin. Aikansa liekkien nuoltua mustakylkistä, lisätään siihen kahvinpurut ja annetaan juoman selkiintyä. Säikäyttämisen ja kylkeen koputtelun jälkeen kuuma kahvi on valmista mustikkapiirakan kyytipojaksi. Tämänkertaisen Suomen luonnon päivän ”viralliseksi” retkievääksi suositeltiin mustikkaherkkuja ja ne maistuvat retkeläisillekin Morgamojan Kultalan nuotiopiirissä. Osa ottaa santsikupin kahvia, osa lähtee käymään Pellisen laella.
Kultareitin varrella on monia mielenkiintoisia kohteita. Siellä sijaitsee muun muassa Karhu-Korhosen kirjasto, yksi taatusti maamme syrjäisimmistä. Emme jatka Morgamojalta kultareittiä eteenpäin, vaan lähdemme paluumatkalle kohti Kultahaminaa loppukesän auringossa vietetyn kahvitteluhetken jälkeen. Kultalan läheisyydessä on pidetty useita talkooleirejä ja niiden toimesta pusikoitunutta maisemaa on avattu. Raivauksen ansiosta myös puron varren kiviladelmat näkyvät aikaisempaa paremmin. Ladelmat ovat rivinteerauksia, joiden avulla kullankaivajat suojasivat puron reunaa eroosiolta.
Oula on veneineen meitä Kultahaminassa odottamassa. Ennen Njurgulahteen paluuta kaarramme Ravadaskönkäälle, joka on yksi Lemmenjoen kansallispuiston kuuluisimmista nähtävyyksistä. Ravadasjoki laskee kymmenen metriä korkeana jyrkkänä putouksena Lemmenjokeen. Vesiputous on vaikuttava näky karussa jylhyydessään jopa näin loppukesällä. Kuinkakohan komea se onkaan kevään sulamisvesien aikaan? Ravadasköngäs on Lemmenjoen kansallispuiston rajoitusosaa, jossa liikkuminen on sallittu vain merkityillä poluilla.
Könkään pauhua hetken ihailtuamme on aika lähteä paluumatkalle. Moni istuu veneessä omissa mietteissään. Minäkin sulattelen kaikkea näkemääni ja kokemaani. Lemmenjoelle on palattava uudestaan ajan kanssa. Ehtisiköhän vielä tänä syksynä pakata rinkan ja suunnata takaisin kultamaille?