Otsamotunturi kohoaa kansallispuiston ja erämaiden keskellä

 Otsamotunturin laelta löytyy vanha palovartijan mökki.

Lähtöpaikka reitille kohti Otsamotunturia sijaitsee Inarin kirkonkylällä Siidaa (luontokeskus ja saamelaismuseo) vastapäätä. Reitti kulkee ensimmäiset viisi kilometriä kohisevan Juutuanjoen varren mäntymetsässä, minkä jälkeen reitti alkaa kohota kohti tunturia. Ennen huippua loppuvat männyt ja lopulta tunturikoivikkokin, sillä Otsamon laki on avotunturia.

Inarin kylän länsipuolella ja Juutuanjoen pohjoispuolella kohoava Otsamotunturi (418 m) on suosittu retkeilykohde. Tunturi sijaitsee reilun yhdeksän kilometrin patikkamatkan päässä Inarin kirkonkylältä. Ylhäältä Otsamolta aukeaa huikea näkymä Inarinjärvelle ja Inarin kirkonkylään, Hammastunturin ja Muotkatunturin erämaa-alueille sekä Lemmenjoen kansallispuistoon asti.

 Näkymät Otsamolta.

Ensimmäiset kilometrit lähtöpaikalta nelostien laidasta Jäniskoskelle reitti seurailee Juutuanjokea. Suunnistamista ei tarvita, sillä reitti on merkitty näkyvästi maastoon, ja matkanteko etenee hyvää vauhtia. Siellä täällä keloissa näkyy merkkejä takavuosien metsäpaloista. Tämän kesän metsäpalot eivät onneksi ole täällä raivonneet, muualla Inarissa kylläkin. Pitkospuilla makaa kuollut päästäinen. Se ei liene siinä kauaa ollut, sillä yleensä tarjolla oleva ruoka korjataan melko pian parempiin suihin.

 Tähän matka päättyi.

Otsamotunturin huipulle pääsemiseen menee reilu kolmisen tuntia ja matkaa on kertynyt noin yhdeksän kilometriä. Taukoja matkalla pidän vain yhden lyhyen, Laurin laavulla. Rapsuttelen paikalle ilmestynyttä suomenpystykorvaa ja käyn hörppäämässä muutaman mukillisen vettä samalla, kun täytän vesipullon.

Tunturin laella on päivätupa, joka on aikaisemmin toiminut palovartijan tupana. Tuvan katolla on edelleen tähystyspaikka, jonne pääsy on kielletty. Päivätuvassa retkeilijät voivat pitää taukoa ja nauttia eväitä. Tuvassa on kaasuliesi ja kamina. Ulkopuolella on tulipaikka ja kuivakäymälä. Otsamotunturin päivätupaa huoltaa ja ylläpitää Metsähallituksen luontopalvelut.

Otsamotunturi on päässyt mukaan myös suomalaiseen elokuvaan. Erik Blombergin ohjaaman ja Mirjam Kuosmasen tähdittämän Valkoinen peura -leffan ulkokuvat otettiin kevättalvella 1952 Inarissa ja Utsjoella. Elokuva alkaa näkymällä juuri Otsamotunturista. Voi vain kuvitella, millainen homma on ollut raahata tuon ajan elokuvauskalustoa ylös talviseen tunturiin. Aikana ennen moottorikelkkoja homman lienevät hoitaneet paikalliset poromiehet porojen vetämillä ahkioilla.

 Matkaa on ollut runsaasti.

Suomea käristänyt hellejakso on yltänyt tänne pohjoisimpaan Lappiinkin asti. (Toim. huom: retki tapahtui aiemmin kesällä.) Otsamon retkelläkin lämpötila nousee lähemmäs kolmeakymmentä. Onneksi tunturin huipulla käy vilvoittava tuuli. Se ei kuitenkaan estä kymmeniä paarmoja kiusaamasta kulkijaa. Nojaan isoa kiveä vasten ja riisun vaelluskengät ja sukat lepuuttaakseni koipiani. Kaivaan termarin ja eväät esiin. Aurinko lämmittää ja elämä tuntuu ihanalta, ympärillä pörräävistä saalistajista huolimatta.

Evästauko aurinkoisella kivellä venyy yli tunnin mittaiseksi. Toisaalta, mihin täältä upeista maisemista olisi kiire? Kannattaa nauttia näistä maisemista, kun tänne asti on viitsinyt kivuta. Paluu sujuu tuttua reittiä Jäniskoskelle asti. Heinäkuun helteiden ja kuivan jakson jälkeenkin koskessa riittää vettä kuohuiksi asti. Vesi virtaa voimakkaana ja raikkaana.

 Jäniskosken riippusilta vie vuolaan kosken yli.

Juutuanjoen veden pinta heinäkuussa on kuitenkin kevään tulviin verrattuna alhaalla. Toukokuussa Jäniskosken riippusilta oli jonkin aikaa jopa suljettuna, sillä lyhyessä ajassa sulanut lumi nosti veden ja kosken tyrskyt lähes sillalle asti. Kevään tulvat olivat erittäin voimakkaat ja niiden seurauksena joen pääuomasta vesi etsi uuden purkautumisväylän sillan eteläpuolen maastosta.

Tulviva vesi vei maa-ainesta mukanaan ja katkaisi Juutuan reitin useiksi päiviksi. Pois huuhtoutuneen maan paikalle Metsähallitus ja Inarin kunta ovat rakentaneet tilapäiset puiset sillat. Maastossa on edelleen nähtävissä vyöryneen veden mieletön voima.

 Tulvaveden tekemää vahinkoa.

Hetken ihmettelen kevään luonnon näytelmän lopputuloksia kunnes jatkan Juutuan reittiä kohti Inarin kirkonkylää. Ohitan kalanviljelylaitoksen ja Inarin koulun. Hetken mielijohteesta päätän poiketa hotelli Kultahoviin ja palkitsen itseni kylmällä oluella. Baarin seinällä roikkuu kehyksissä Lemmenjoen legendaaristen kullankaivajien muotokuvia. Olisiko Lemmenjoen kansallispuisto seuraava kohde 100 päivän reppureissulle?

Lue myös talvisesta reppuretkestä Jäniskoskelle.