Vaellusvinkit Urho Kekkosen kansallispuistoon

 Tammakkolammen varaustupa.

Urho Kekkosen kansallispuiston valtteja ovat luonnon monimuotoisuus ja monipuolinen palveluverkosto. Kansallispuisto tarjoaakin jokaiselle jotakin ja vaeltaja voi valita itselleen sopivat reitit muutaman tunnin teemareiteistä viikkojen erämaavaellukseen. Kansallispuistossa ja lähialueilla on kiinnostavia kohteita myös saamelaiskulttuuriin, kullankaivuuseen ja sotahistoriaan liittyen. Luontoelämyksiin voi yhdistää myös kulttuuria ja hemmottelua.

 

SUUNNITTELU

Tutustu kansallispuiston mahdollisuuksiin luontoon.fi-sivustolla. Ajankohtaiset maastokuulumiset (esim. jokien vedenkorkeudet ja poikkeusolosuhteet) saat palvelupiste Kiehisestä Saariselältä, Tankavaaran luontokeskuksesta tai löydät kansallispuiston Facebook-sivulta. Esimerkiksi talvikaudella sinne päivitetään, missä huoltomiehet ovat käyneet viemässä esimerkiksi polttopuu- ja kaasutäydennyksiä. Kelkalla ajettu ura helpottaa myös hiihtäjää.

 Horisontissa häämöttävät Nattaset.

 

ASIAKASPALVELU

Urho Kekkosen kansallispuistossa on kattava tupa-, kammi- ja laavuverkosto. Kansallispuistojen tupien varaustilanteen ja varaukset voi tarkistaa kätevästi Metsähallituksen erälupien verkkokaupasta tai kansallispuiston opastuspisteistä. Niiden ammattitaitoiselta henkilöstöltä saa neuvoa ja opastusta esimerkiksi reittivalintaan ja vinkkejä puistossa liikkumiseen sekä toimimiseen. Myös varaustupien avaimet noudetaan opastuspisteistä.

Saariselän palvelupiste Kiehinen
Puh. 0206 39 7200
ukpuisto(at)metsa.fi

Tankavaaran luontokeskus
Puh. 0206 39 7251
ukpuisto(at)metsa.fi

 UK-puistossa näkee tietysti myös runsaasti poroja.

 

REITTI

Suunnittele itsellesi tai porukallesi sopiva vaellusreitti. Älä tee liian tiukkaa aikataulua, jotta aikaa jää myös maisemien ihailuun tai muuttuviin olosuhteisiin. Suosituimpia lähtöpaikkoja ovat esimerkiksi kansallispuiston pohjoisosassa olevat Aittajärvi ja Raja-Jooseppi sekä nelostien puolelta Saariselkä ja Kiilopää. 

Kansallispuiston perusosassa on varsinkin sesonkina retkeilijöitä liikkeellä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä idemmäksi ja kaakkoon suuntaat, sitä harvemmaksi vaeltajat käyvät. Itäkairassa ja Kemi-Sompion erämaaosassa voit olla hyvinkin törmäämättä muihin vaeltajiin.

Urho Kekkosen kansallispuiston vahvuuksia on myös laaja autio- ja varaustupien verkosto. Ruskasesongiksi suosituimpien varaustupien petipaikat kannattaa varata hyvissä ajoin. Autiotuvat on tarkoitettu tilapäiseen yöpymiseen ja kaikille tulijoille tulisi löytää tilaa. Älä jätä tuville ruoka-aineita. Ne keräävät pöydille myyriä joiden uloste sotkee tasoja - samoja, missä valmistetaan ruokaa ja syödään.

 Urho Kekkosen kansallispuiston tunturimaisemaa.

 

TURVALLISUUS

Vältä turhia riskejä ja arvioi mahdolliset vaaratilanteet ennakolta. Varustaudu pahimman varalle. Älä yliarvioi omaa kuntoasi ja taitojasi tai aliarvioi luonnonvoimia. Ota mukaan riittävästi lämmintä vaatetta, ruokaa, kompassi sekä riittävän uusi ja tarkka kartta. Juo riittävästi päivän aikana.

Erämaahan lähdettäessä on hallittava riittävät retkeilytaidot. Näihin kuuluvat muun muassa suunnistaminen, tulenteko, vesistön ylitykset ja ensiapu. Opettele käyttämään kompassia ja karttaa. Matkapuhelin tai GPS-paikannin ei välttämättä toimi tai niistä on virta loppu. Minulla on housujen taskussa aina kartta, kompassi, puukko ja tulitikut. Ne ovat tärkeimmät turvallisuusvarusteeni. 

Harjoita erätaitojasi ja ota oppia kokeneemmilta vaeltajilta ennen erämaahan lähtemistä. Muista jättää reittisuunnitelmasi kaverillesi, joka ei lähde mukaan ja ilmoita hänelle myös paluustasi. Kirjoita reittisi varren autiotupien vieraskirjaan nimesi, mistä tulet ja minne olet menossa. Tiedot helpottavat pelastuspalvelun tekemiä mahdollisia etsintöjä.

 Karttaa kannattaa lukea tarkkaan, varsinkin suomaastossa.

 

VARUSTEET

Vaelluksella kannat kaikki tarvitsemasi varusteet mukanasi. Varusteet pakataan retken keston ja vaativuuden mukaan. Lista muokkautuu myös vuodenajan mukaan. Varustelistoja löytyy verkosta, esimerkiksi luontoon.fi/varusteet.

Hyvä reppu tai rinkka on yksi tärkeimmistä vaeltajan varusteista. Lyhyemmille päiväretkille riittää normaali selkäreppu. Pidemmällä vaelluksella on oltava rinkka, johon mahtuu viikon tai jopa kahden varusteet. Pakkaa ne vesitiiviisti ja aina samoihin paikkoihin. Näin löydät tarvitsemasi tavarat vaikka pimeässä ja ilman, että sinun tarvitsee purkaa koko rinkkaa.

Pukeudu kerroksittain: alusasu, lämmittäviä kerroksia, tuulta ja vettä pitävä kuori sekä tarvittaessa lämmin taukoasu. Vähennä ja lisää vaatteita sään ja liikkumisen mukaan.

Kunnolliset jalkineet ovat yksi tärkeimmistä varusteista, koska jalkojen varassa kulkee koko varustemäärä. Kengissä tärkeintä on käyttömukavuus, tukevuus ja vedenpitävyys. Uudet jalkineet on ajettava sisään hyvissä ajoin ennen vaellusta. Pahimmillaan "pakasta vedetyt" jalkineet aiheuttavat hiertymiä tai jopa rakkoja, jotka estävät liikkumisen kokonaan.

Kunnon makuupussi sekä teltta takaavat riittävät yöunet vaelluksella. Yöpyä voit myös autio- tai varaustuvissa, mutta majoite on silti oltava mukana varmuuden vuoksi. Voihan olla, ettet syystä tai toisesta pääse varaamallesi tuvalle; voit eksyä tai aikataulu on liian tiukka. Makuupussia hankittaessa on hyvä muistaa, että yöt voivat ympäri vuoden olla melko viileät. Hyvä ja eristävä makuualusta on yhtä tärkeä kuin makuupussi.

 Autiotuvilla on hyvä kuivatella kastuneita varusteita.

 

RUOKA

Retkiruoka on kuivattua ja kevyttä. Pakkaa ruoka-aineet jo kotona muoviastioihin tai uudestaan käytettäviin ja suljettaviin muovipusseihin. Näin vältät viemästä esimerkiksi alumiinia sisältäviä ja muita turhia pakkauksia luontoon. Tuo mukanasi pois kaikki roskat. Ruokaa kannattaa varata mukaan myös muutama ylimääräinen annos, jos tulee mutkia matkaan.

Päivän aterioiden välissä voit tankata esimerkiksi pähkinöitä, rusinoita, marjoja, välipalapatukoita tai vaikkapa perinteistä poron kuivalihaa.

 Puhdasta välipalaa puhtaasti luonnossa.

Pikaruoka-ateriat ovat yleistyneet viime vuosina merkittävästi ja jostain syystä niiden tyhjiä pakkauksia ei jakseta tuoda pois maastosta, vaan hylätään esim. tupien pullo- ja tölkkilaatikoihin.

Loppukesästä marjat ja sienet rikastuttavat retkimuonaa. Taitavimmat pääsevät nuotiollaan nauttimaan myös veden herkuista, kuten Kullervo Kemppinenkin jo 60 vuotta sitten Lumikuru-kirjassaan kertoi:

”Tuoksuva, keltapihkainen tervaskalikka syttyy yhtä halukkaasti sateella kuin poudallakin, ja honkien alimmat, harmaiksi kelottuneet koukero-oksat ovat kohtalaisen sadekauden jälkeenkin säilyneet siksi kuivina tuuhean latvuksen alla, että ei tarvita erityisempiä partiotaitoja tulen tekemiseen. Pian kiehahtaa kahvi ja pian paistuvat tammukat.”

Reissun suunnittelu on kuin palapelin rakentelua. Hiljalleen palaset loksahtavat paikoilleen ja kun olet päässyt tähän asti, onkin jo aika siirtyä valmistautumisesta toteutukseen. Mutta se onkin sitten jo oma tarinansa. 

 Leiripaikka iltasella.