Yö ulkona revontulten alla

 Syyskuu tuo ruskan lisäksi väriä myös taivaalle.

Suomen Latu haastoi syyskuussa suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona. Majoitteena voi olla teltta, tarppi, laavu tai vaikka kuusen alus. Tärkeintä oli nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi esimerkiksi viettää kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka takapihalla. Minäkin tartuin haasteeseen ja tavoitteenani onkin loppuvuoden aikana nukkua vähintään yksi yö viikossa ulkona.

Haasteen yöksi oli valikoitunut syyskuun 8. ja 9. päivän välinen yö. Lauantain aikana olimme ajaneet vaellusryhmämme bussilla halki Suomen, kohti pohjoisinta Lappia. Aamuyöllä viiden maissa Mikkelistä startannut linja-auto kaarsi Giellajohkan pihalle vajaan viidentoista tunnin matkanteon jälkeen. Seuraavana aamulla lähdettäisiin maastoon, kuuden päivän vaellukselle Muotkatunturin erämaahan. Ryhmäämme kuului opiskelijoita Suomesta, Saksasta ja itävallasta. Elämyspedagogiikan opintojen ohessa oli tarkoitus kerätä roskia pois erämaasta ja tuoda ne ihmisten ilmoille.

 Auringonlasku maalaa vastarannan oranssiksi.

Iltapalan ja varusteiden pakkauksen aikana pimeys laskeutuu pohjoisen Lapin taivaalle. Pilvet alkavat siirtyä syrjään ja lämpötila laskee selkeästi. Viereisen Kiellajoen rantaan on majapaikastamme vain muutamia metrejä ja pienimuotoisesta koskesta tuleva kohina täyttää äänimaiseman. Joesta nouseva kosteus yhdessä viilenevän ilman kanssa pakottaa laittamaan lämmintä vaatetta päälle.

 Aamukahvi Kielajoen varrella.

Puolen yön tietämissä levitän avaruushuovan ja makuualustan Kiellajoen penkalle. Huomaan muutaman muunkin tehneen saman. Pois lipuneet pilvet ovat lunastaneet lupauksensa ja pohjoisen taivaalta alkaa kajastaa orastavaa vihreää valoa. Porukka tulee ulos ihailemaan syksyn ensimmäisiä revontulia. Varsinkin keskieurooppalaisille vaeltajille ne ovat uusi kokemus ja aiheuttavat ihastuksen huudahduksia. Kamerat ja kännykät kaivetaan esille. Iltaruskon viimeiset säteet näkyvät vielä taivaanrannassa kun laidasta laitaan liikkuvat revontulet valtaavat näyttämön.

Pujahdan lämpimään makuupussiini ja vedän avaruushuovan lievettä hieman päälleni, joelta nousevan kosteuden suojaksi. Panen pipon päähäni ja asettaudun selinmakuulle. Tästä on mukava seurata reposten leikkiä taivaalla. Otavan tähtikuvio on suoraan päälläni. Kosken kohina tuudittaa melko pian uneen tähtitaivaan alla. Herään muutaman kerran yöllä. Naapurit makuupusseissaan näyttävät nukkuvan, mutta revontulet jatkavat alkusyksyn loimotustaan.

 Vihreät valot kiemurtelemassa pilvien takana.

Aurinko on ehtinyt jo hieman nousta ja joesta nousee usvaa kun kömmin makuupussin lämpimästä huomattavasti viileämpään ilmaan. Lämpömittari seinustalla näyttää vajaata kahta plusastetta. Kiellajoen kohina on entisellään kun vedän villapaitaa päälleni. Naapuritkin ovat jo nousseet makuupusseista ja kävelevät joen partaalla. Pakkaan varusteet rinkkaani ja lähden aamupalalle. Muutaman tunnin päästä lähden ryhmän kanssa Muotkatunturin erämaahan vajaaksi viikoksi.